Tämä tutkimus käsittelee ikääntyneiden suhdetta uuteen informaatioteknologiaan. Aihe on erityisen kiinnostava nyt, kun yhteiskuntamme on kovaa vauhtia ikääntymässä ja toisaalta teknologisoitumassa. Ikääntyneen väestönosan osallistuminen tietoyhteiskuntaan onkin herättänyt runsaasti keskustelua. Tässä tutkimuksessa halusin antaa ikääntyneille itselleen puheenvuoron ja selvittää sitä, miten he ylipäätään esittävät vanhana olemisen ja sidotaanko se tekniikan käyttöön? Miten vahvasti ikääntyneen ihmisen identiteetti määrittää teknologian omaksumista ja toisaalta, rekonstruoituuko ikääntymisen kokemus teknologian kesytyksen kautta? Entä kuinka vahvasti ikääntyneiden itsensä selontekoja leimaavat yleiset käsitykset yhteiskunnassa?

Tutkimuksen teoreettinen tausta on sosiaalinen konstruktionismi. Näen, että ikääntymistä ja vanhuutta ilmiönä ei tulisi tarkastella objektiivisena selviönä, vaan ymmärtää se kulttuurisesti spesifinä asiana, jotta ylläpidetään ja rekonstruoidaan sosiaalisten prosessien kautta. Teknologiaa ja teknologisia toimintoja tutkin niin ikään sosiaalisina konstruktioina. Ajattelussani nojaudun teknologian kesyttämisen käsitteistöön eli olen kiinnostunut niistä tavoista, joilla teknologiaa tehdään ymmärrettäväksi. Aineiston analyysin metodologisena välineenä käytän diskurssianalyysiä. Paikallistamalla niin ikääntymisestä kuin teknologiasta tuotettuja diskursseja pyrin määrittämään teknologian kesyttämisen ja ikääntymisen välistä suhdetta.

Tutkimusaineisto, joka koostuu seitsemästä teemahaastattelusta, on kerätty toukokuussa 2002. Haastateltavat olivat iältään 59-75-vuotiaita miehiä ja naisia.

Ikääntyneen ihmisen merkitysmaailma määrittää vahvasti teknologian kesytysprosessia. Haastateltavat määrittivät itsensä ja toivat hyvin selvästi esille olevansa eläkeläisiä ja ikääntyneitä, mutta samalla erottivat itsensä vanhuksista. Omasta teknologiaosaamisesta- ja tietämyksestä puhuttaessa ikä ja eläkeläisen asema nousivat vahvasti esiin, samoin kuin teknologiasta tuotetut diskurssit nojasivat pitkälti ikääntyneen ihmisen tulkintamaailmaan. Varsinkin matkapuhelimen kesytysprosessi näytti olevan erilaisten, toisilleen vastakkaistenkin, tulkintakehysten ristipaineessa. Ne osaltaan kutsuivat tai jopa pakottivat ikääntyneen ihmisen seuraamaan tietoyhteiskuntakehitystä, mutta samalla konstruoivat ikääntymisen tavalla, joka ei salli hänen olla avoimesti kiinnostunut uusista tietoteknisistä laitteista.

Avainsanat: Sosiaalinen vanhuus, teknologian kesytys, tietoyhteiskunta, diskurssi