Tämän tutkimuksen tarkoituksena on muodostaa kokonaiskuva Someron kaupungin Joensuun koulussa toteutetusta vuosiluokkiin sitomattoman opiskelun muodosta. Opetus on tutkimuskohteessa järjestetty siten, että opetusryhmä koostuu samanikäisistä lapsista ja ryhmä pysyy samana koko ala-asteen ajan. Oman ryhmän sisällä lapsi voi syventää tietojaan sekä taitojaan kypsyystasonsa ja kiinnostuksensa mukaisesti. Etenkin äidinkielessä ja matematiikassa lapsella on joustavien opetusjärjestelyjen ansioista mahdollisuus edetä yksilöllisesti. Näin ollen oppilaan eteneminen ei ole sidottu vuosiluokkaan. Tutkimuksessa tarkastellaan 48:n koulutulokkaan ja kolmen opettajan toimintaa kahden lukuvuoden aikana. Lisäksi kartoitetaan opetusryhmän erilaisia vuorovaikutustilanteita. Tutkimuksen pääongelmat ovat seuraavat:1) Miten Someron kaupungin Joensuun ala-asteella toteutetaan vuosiluokkiin sitomatonta opetusta sekä kuinka se on vaikuttanut opettajan ja oppilaan koulutyöhön?2) Millaista on opettajan ja oppilaiden välinen vuorovaikutus vuosiluokkiin sitomattomassa opiskelussa?Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen evaluaatiotutkimus. Tutkimuksessa asioita on lähestytty tapaustutkimuksen menetelmin observoinnin ja haastattelujen avulla. Analyysimenetelminä on käytetty luokitusta ja kuvausta. Aineistoa luokittelemalla on pyritty jäsentämään ilmiötä ja selvittämään eri piirteiden yleisyyttä aineistossa sekä niiden yhteyttä toisiinsa.Tutkimuksen perustella todetaan, että vuosiluokkiin sitomattomilla opetusjärjestelyillä voidaan hyvin huomioida lapsi kokonaisuutena. Yksilöimällä opetus lapsen kykyjen ja tarpeiden mukaisesti, vältytään monella tasolla turhautumiselta. Lapsella on mahdollisuuksia valinnanvapauteen työskentelynsä suhteen. Tämä näyttäisi johtavan lasten vastuullisempaan työskentelyyn. Toisaalta myös koulumotivaatio säilyy hyvänä, kun oppimisessa eteneminen perustuu omiin valintoihin. Oppilaiden leimautuminen hyviksi tai heikoiksi oppilaiksi on vähäistä, koska opiskelu tapahtuu yleensä homogeenisissä pienryhmissä tai itsenäisenä työskentelynä. Tällä on positiivinen vaikutus lapseen itsetunnon kannalta.Tutkimuskohteen vuorovaikutustilanteita tarkkailtaessa havaittiin niille olevan tyypillistä lapsilähtöisyys. Vuorovaikutus oli olennainen osa oppimisprosessia, eikä sitä pyritty liiaksi ohjailemaan. Oppituntien aikana lapsilla oli runsaasti kontakteja toistensa kanssa. Sen sijaan häiriökäyttäytymistä esiintyi hyvin harvoin. Opettaja keskusteli oppilaiden kanssa paljon kahdenkesken. Tällöin käytiin läpi oppilaan opiskeluun liittyviä asioita. Joustavien opetusjärjestelyjen ansiosta opettajat kokivat saavuttavansa paremman oppilaantuntemuksen. Opettajan hyvä oppilaantuntemus mahdollistaakin oppilaiden oppimisen yksilöllisen ohjaamisen.Asiasanat: vuosiluokkiin sitomaton opetus, alkuopetus