Tarkastelen performansseiksi kutsuttuja tapahtumia taiteen näkökulmasta, vaikka sanalla performanssi on myös laajempi merkitys. Etsin kansanperinteestä nykyperformanssin esimuotoja. Esimerkiksi initiaatiomenoissa oli osana esityksiä, joilla ihminen osoitti kykenevänsä muuttumaan uuden roolin vaatimusten mukaisesti. Taiteen kehitys on edennyt perinteen muodoista. Nykytaiteen historiassa 1900-luvun alusta lähtien on ollut pyrkimys rikkoa perinteisten taidemuotojen kaavoja. Taiteen asema yleensä on ollut kritiikin kohteena. Tarkastelen performanssia osana koko taiteen kehitystä. Olen selvitellyt performanssin suhdetta kuvataiteeseen ja teatteriin nykytaiteen historian kautta. Kuvataide ottaa performanssin vastaan teatteria selkeämmin taiteilijan luovan tekemisen paljastajana. Teatterintekijät eivät ole yhtä kiinnostuneita performanssista, joka on ku!

in osa teatteriesitystä, esim. Teatro Silencion ja Leo Bassin esitykset. Schechnerin laaja käsitys urheilusta ja teatterista performanssina, jolle toistuvuus on oleellista, on ristiriidassa taideperformanssin ainutlaatuisuuden pyrkimykselle. Grotowskin ajatuksista löytyy yhteys teatterin ja performanssin välille - ruumiillisuus ja läsnäolo. Pääasiassa pyrin muodostamaan käsitykseni performanssista sekä katsomalla että osallistumalla performansseihin. keskustelut taiteilijoiden näkemyksistä ovat selvittäneet heidän tarkoitusperiään. Ilkka-juhani Takalo-Eskola, Shozo Shimamoto ja Reika Vesala ovat performanssitaiteilijoita, joiden kautta olen saanut myös omakohtaista kokemusta. Performanssia löytää myös sille vartavasten pyhitetyistä performanssitapahtumista. Poikkeutila ja Amorph!01 ovat tapahtumia, joita käsittelen. Lisäksi tein kokeen siitä, mi!

ten Roi Vaaran julistama jokamiehen performanssitaitelijuus o!

nnistuu, Nordens Folkliga Akademissa. Tein tapahtumaan osallistuneille kyselyn, jonka tulokset analysoin codex-ohjelmalla, joka on suunniteltu erilaisten laadullisten aineistojen käsittelyyn ja analysointiin. Tarkastelen lopuksi performanssin mahdollisuuksia taidemaailman ulkopuolella. Performanssin pedagogiset, terapeuttiset ja poliittiset sovellutukset pyrkivät myös muutokseen sekä yksilössä että yhteisössä. Näen performanssin mahdollisuutena vaikuttaa itseilmaisun sallimisen kautta koko kulttuurin ja yhteiskunnan kehitykseen. Performanssi, teko, demo, harjoite, impro, esitys - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tärkeintä on ilmaisun vapaus, joka toteutuu teossa, joka demonstroi jotain ajatusta tai tunnetta katsojille. Performanssi tarjoaa vaihtoehdon, jonka mahdollisuudet näyttävät lupaavilta - performanssilla on tehtävänsä taidemaailman ja elämän!

yhdistämisessä. Taide kuuluu kaikille ja "performanssi" voi olla keino palauttaa "taide" osaksi elämää. Asiasanat: Performanssi, taide, ruumiillisuus, muutos, kokonaisvaltaistuminen