Pohjoispirkanmaalaisen Kurun kunnan pohjoisin kylä Aurejärvi hajosi 31.12.1925. Aurejärven maakirjakylän länsiosat siirrettiin tuolloin Kurun kunnasta Parkanon kuntaan ­ siirretyn alueen asukkaiden omasta aloitteesta. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää vuoden 1925 rajamuutokseen kulminoituneen kylän hajoamiskehityksen syyt. Tutkielmassa pyritään löytämään kylää hajottaneet ja yhtenäistäneet tekijät yli 60 vuoden ajalta, vuodesta 1859 vuoteen 1925. Aurejärven kylän kehitystä on pyritty vertaamaan toisenlaisen kylän, Virtain Vaskiveden kehitykseen. Vaskivesi, joka on Aurejärven naapurikylä, oli melko yhtenäinen verrattuna Aurejärveen. Aurejärven kylän sisäiseen kehitykseen vaikutti voimakkaasti kylän suhde ympäröivään yhteiskuntaan, erityisesti Kurun kuntaan. Kurun ja Aurejärven suhteiden analysoiminen muodostaakin tutkielman toisen painopistealueen.

Tutkimuskysymyksen monitahoisuuden vuoksi myös käytetty lähdeaineisto on moninaista. Lähdeaineiston runkona ovat olleet Kurun kunnan ja seurakunnan arkistot. Erityisesti kunnan ja seurakunnan päättävien elinten kokouspöytäkirjoissa on tietoja Aurejärveä koskevista pää-töksistä. Pöytäkirjojen antamia usein varsin niukkoja tietoja on täydennetty mm. Hämeen lääninarkiston ja senaatin arkistojen aineistolla. Kylän hajoamiseen vaikuttaneet väestöhistorialliset piirteet, kansakoulujen perustaminen, tieverkoston rakentaminen ja yhdistystoiminnan viriäminen ovat vaatineet perusteellista perehtymistä paikallisarkistojen aineistoon.

Aurejärven kylän maantieteellis-historialliset edellytykset muodostaa yhtenäinen kylä olivat melko huonot. Aure oli pinta-alaltaan laaja, mutta perin harvaan asuttu kylä, jonka liikenneyhteydet olivat pitkään kehittymättömät. Kylän keskellä sijaitseva Aurejärvikin oli pikemminkin kylän jakaja kuin yhdistäjä, vaikka järvi olikin tärkeä kulkureitti. Aurejärven kylään syntyi kruununmaiden asutustoiminnan seurauksena 1800-luvun alussa kaksi selvää asutuskeskittymää, Aurejärven eteläpään seutu ja järven itärannalla sijainnut Pusun ja Saksan talojen välinen alue. Aurejärven kylä liittyi sekä asutushistoriallisesti että maantieteellisesti pikemminkin Kyrösjärven vesistön alueeseen kuin Kuruun, joka kuului sekä historiallisesti että maantieteellisesti Näsijärven vesistön seutuun.

Väestöhistorian, erityisesti muuttoliikkeen ja avioliittokentän, tutkiminen osoittaa, että Aurejärven kylä oli jakautunut 1870-luvulle tultaessa kahteen selvästi toisistaan erottuvaan kokonaisuuteen, Isoon-Aureeseen ja Vähään-Aureeseen. Näiden kahden kulmakunnan välillä oli varsin vähän muuttoliikettä, ja aureslaiset löysivät perin harvoin puolisonsa toiselta puolelta Aurejärveä. Aurejärven ja muun Kurun suhteet olivat 1870-luvulla etäiset. Aureslaisilla oli enemmän kanssakäymistä naapurikuntien Parkanon, Ikaalisten ja Virtain asukkaiden kuin muiden kurulaisten kanssa. Suurin osa kurulaisten ja aureslaisten välisistä muutoista ja avioliitoista oli aureslaisten ja Riuttaskorven kylän asukkaiden välisiä. Eteläkurulaisilla kylillä ja Aurejärvellä oli hyvin vähän suhteita. 1900-luvun alussa tilanne oli aivan erilainen. Sekä muuttoliikkeen suuntautuminen että avioliittokenttä osoittavat aureslaisten ja muiden kurulaisten suhteiden tiivistyneen. Sen sijaan aureslaisten ja naapurikuntien asukkaiden kanssakäyminen oli vähentynyt.

Monet kunnan ja seurakunnan hallinnon tarpeisiin tehdyt piirijaot halkoivat Auretta. Varsinkin kansakoulu- ja kinkeripiirijaot vaikuttivat merkittävästi Aurejärven kylän hajoamiseen kulmakunniksi. Ensimmäinen ja tärkein Auretta halkonut piirijako oli vuoden 1856 kinkeripiirijako, joka jakoi kylän kahteen lukuruotiin, Isoksi-Aureeksi ja Vähäksi-Aureeksi. Tämä jako kahteen kulmakuntaan oli pohjana lähes kaikille myöhemmille piirijaoille.

Aurejärvellä, kuten muuallakin Suomen maaseudulla, alkoi 1900-luvun alussa aktiivisen toiminnan kausi, jolloin alkoi esimerkiksi erilaisten yhdistysten perustaminen. Yhdistystoiminta, joka oli usein kyliä yhdistävä tekijä, vain syvensi Aurejärven kahtiajakoa, sillä Aurejärvellä ei ollut yhtään koko kylän yhteistä yhdistystä, vaan yhdistykset toimivat joko Vähässä-Aureessa tai Isossa-Aureessa. Kulmakuntien sisäistä yhteenkuuluvaisuudentunnetta nostivat myös kan-sakoulut. Sekä Isoon-Aureeseen että Vähään-Aureeseen perustettiin kansakoulu 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.

Liikenneyhteyksiä alettiin parantaa niin ikään 1900-luvun alussa. 1910-luvulla Auretta ja Kurua yhdisti jo kolme maantietä, jotka paransivat huomattavasti aureslaisten yhteyksiä Kurun kirkonkylälle, Näsijärven rantaan ja Tampereelle. Teiden rakentaminenkaan ei yhdistänyt Aureen kulmakuntien asukkaita, sillä tiehankkeet olivat kulmakuntien sisäisiä. Aureslaisilla ei ollutkaan koko tutkittavan ajanjakson aikana yhtään hanketta, jonka hyväksi koko kylä olisi toiminut. Sen sijaan kylää hajottavia tekijöitä oli paljon.

Monilla aureslaisilla oli paljon lyhyempi matka naapurikuntien Parkanon ja Kihniön kirkonkyliin kuin Kurun kirkonkylään. 1910-luvun puolivälistä alkaen eräät aureslaiset alkoivatkin vaatia, että joitakin alueita olisi siirrettävä Kurusta Parkanoon tai Kihniöön. Vain yksi rajamuutoshanke, Lannetan kinkeripiirin asukkaiden anomus alueensa siirtämisestä Parkanoon, toteutui.