Dogme 95 on tanskalaislähtöinen elokuvaliike, joka syntyi vuonna 1995 vastustamaan valta-virtaelokuvan pinnallisuutta, keinotekoisuutta ja teknisyyttä. Liike julkaisi elokuvantekijöille tarkoitetun kymmenkohtaisen siveysvalan, joka kielsi mm. jälkiäänityksen, ylimääräisten va-lojen, lavasteiden ja studiotilojen käytön elokuvatuotannossa. Kuvauksen tuli olla käsiva-raista, eikä kamerassa saanut käyttää suotimia tms. lisälaitteita. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaista on Dogme 95 -elokuvaliikkeen audiovisuaalinen estetiikka, eli kuvailla, eritellä ja tunnistaa olennaisia piirteitä ns. dogmaelokuvien käyttämistä kuvan ja äänen ilmai-sukeinoista. Tarkoituksena oli myös selvittää, onko dogmaliikkeellä oma, tunnistettava ryh-mä-tyylinsä. Tutkimuksen kohteena oli neljä ensin valmistunutta dogmaelokuvaa: Dogma I: Juhlat, Dogma II: Idiootit, Dogma III: Mifune ja Dogma VI: julien donkey-boy.

Audiovisuaalisen estetiikan selvittämiseksi tutkielmassa tarkasteltiin ja vertailtiin elokuvien mise-en-scèneä, kuvausta, leikkausta ja ääntä sekä näiden muodostamaa esteettistä kokonai-suutta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kriittistä lähilukua, joka perustui tutkittavien eloku-vien toistuvaan katsomiseen elokuvateatterioloissa ja videokopioiden avulla. Analyysi jakautui eri työvaiheisiin audiovisuaalisen estetiikan eri osa-alueiden mukaan siten, että kul-lakin katselukerralla kiinnitettiin huomiota johonkin tiettyyn osa-alueeseen ja sen ilmaisul-lisiin tekijöihin.

Tutkimus osoitti, että yhteisistä tuotantosäännöistä, pyrkimyksistä ja tarkoitusperistä huoli-matta Dogme 95 -elokuvat ovat audiovisuaaliselta estetiikaltaan monella tavalla erilaisia. Vaikka Dogme 95:n siveysvala rajoittaa tuotantomahdollisuuksia, se antaa kuitenkin ohjaajille vapaat kädet toteuttaa itseään sääntöjen asettamissa rajoissa. Elokuva-analyysi nosti tutkitta-vista filmeistä esiin myös huomattavia yhtäläisyyksiä. Yhteisiin tyylipiirteisiin kuuluvat mm. kuvauspaikkojen ja lavasteiden aitous, lavastuksen askeettisuus, luonnollisten valojen ja vä-rien yhdisteleminen, vastavalon käyttö, puvustuksen, maskeerauksen ja näyttelijä-työn realis-tisuus, improvisointi, kameranliikkeiden runsaus, kuvarajauksen ja tarkennuksen joustavuus, kallistukset, kuvalaadun rakeisuus, kuva- ja äänisiirtymien suoruus sekä valon ja äänen epäta-sainen jatkuvuus. Tuotanto-olojen ja jälkituotantomahdollisuuksien rajallisuuden vuoksi dogmaelokuvien yleisilme on hiomaton ja luonnosmainen. Edellä !

mainittujen yhteisten tyy-lipiirteiden voi katsoa muodostavan löyhän, mutta tunnistettavan ryhmätyylin. Tutkimustu-losten perusteella Dogme 95 -liikkeen audiovisuaalisesta estetiikasta voidaan osoittaa selkeitä yhteyksiä aiempiin realistisiin elokuvaliikkeisiin, kuten neorealismiin, uuteen aaltoon ja direct cinema/cinéma vérité -dokumentteihin, jotka ovat niin ikään vastustaneet valtavirtaelokuvan huoliteltua tyyliä. Dogme 95 on tuorein lenkki realististen vastarintasuuntausten ketjussa län-simaisen elokuvan historiassa.