Haku

Topeliaaninen lapsuus. Sakari Topeliuksen lukemisia lapsille I-VIII - satukokoelmien diskurssianalyyttista luentaa

QR-koodi

Topeliaaninen lapsuus. Sakari Topeliuksen lukemisia lapsille I-VIII - satukokoelmien diskurssianalyyttista luentaa

Sakari Topeliusta pidetään suomalaisen lastenkirjallisuuden luojana. Hän kirjoitti 1800-luvulla tuhansia sivuja erilaisia lastentekstejä, joita julkaistiin mm. eri lehdissä. Nämä tekstit koottiin myös kahdeksanosaiseksi kokoelmaksi, joka kantaa nimeä Lukemisia lapsille I-VIII.

Näiden lastentekstien ohella Sakari Topeliuksen tunnetuimpia teoksia ovat historiallinen romaani Välskärin kertomuksia sekä koulujen käyttöön tarkoitettu Suomen ja suomalaisuuden oppikirja Maamme kirja. Kaikkien näiden tekstien myötä Topeliuksen symboliasema niin historiallisen, vallitsevan kuin tulevankin isänmaakuvan rakentajana vakiintui 1800-luvulla. Ajan kansankasvatuksellista ilmapiiriä kutsutaankin usein topeliaanisuuden ajaksi.

Tässä pro gradu –tutkielmassani tarkastelen Sakari Topeliusta nimenomaan lastenkirjailijana sekä hänen tekstiensä vaikutusta 1800-luvun suomalaisen lapsuuskäsityksen muodostumiseen ja ihanteellisen lapsen mallintamiseen. Tutkimuskohteenani on juuri tämä Suomen kenties tunnetuin ja luetuin lastentekstikokoelma, Lukemisia lapsille I-VIII.

Diskurssianalyyttisen tekstianalyysin avulla tutkin, millaisia hyvän lapsen ja samalla hyvän kansalaisen kriteerejä Topelius teksteissään rakentaa. Tutkin tekstejä erilaisista ihanteellista kansalaista kuvaavista näkökulmista. Näitä valitsemiani näkökulmia ovat sukupuoliroolit, työnteko, isänmaa, Jumala sekä näiden väliset suhteet sekä lisäksi kysymys ihanteellisesta köyhyydestä.

Tämän lisäksi tarkastelen sitä aikakauden kontekstia, mihin kohdetekstini sijoittuvat. Tutkin Topeliuksen tekstejä suhteessa siihen yhteiskunnalliseen tilanteeseen, joka vallitsi autonomisessa Suomen suuriruhtinaskunnassa Suomen sodan 1808-1809 jälkeen. Pohdin tätä 1800-luvun yhteiskunnallista ja poliittista diskurssia ja sen vaikutusta Topeliuksen tekstien sisältöön ja sanomaan.

Tämän kontekstuaalisen materiaalin lisäksi peilaan Topeliuksen tekstejä lapsuuskäsityksen historialliseen kehitykseen ja lastenkasvatukselliseen traditioon. Erityisen tarkastelun kohteena ovat John Locken teos Muutamia mietteitä kasvatuksesta ja Jean Jacques Rousseaun kuuluisa teksti Émile eli kasvatuksesta.

Tallennettuna: