Tutkimuksen lähtökohtana oli yhteisopetuksen ja opetusparin välisen vuorovaikutuksen kuvaaminen. Tarkoituksena oli tutkia yhteisopettajien kehittymisen edellytyksiä ja rakentaa tulosten pohjalta mallinnus, joka tukee opettajien oppimista opetusparin avulla. Tutkimustehtävä jakautui kahteen kysymykseen. Ensimmäisen kysymyksen avulla selvitettiin, mistä asioista yhteisopettajien on tarpeellista keskustella ammatillisessa kehitysmielessä, ja toinen kysymys koskee sitä, millainen vuorovaikutus tukee yhteisopettajien kehitykseen tähtäävää keskustelua.

Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena eräässä Kanta-Hämeen alakoulussa, jossa tutkimukseen osallistuva opetuspari, luokanopettaja ja erityisluokanopettaja, toimivat yhteisopettajuudessa. Aineisto koostui neljän tutkimuspäivän aikana kerätystä aineistosta. Haastattelu- ja havainnointiaineiston lisäksi aineistoa kerättiin kolmen opettajille järjestetyn keskustelutuokion avulla sekä sähköpostitse lähetetyllä avoimella kyselylomakkeella. Aineistoa käsiteltiin sisällön analyysin ja merkitysrakenteiden tulkinnan keinoin.

Tutkimustulokset jakautuvat tutkimuskysymysten mukaisesti kahteen osaan, keskustelun sisältöihin ja vuorovaikutuksen laatuun. Molemmat osa-alueet pitävät sisällään edellytyksiä, jotka tulee ottaa huomioon keskustelutuokioprosessissa. Keskustelun sisällöt jakautuu opettajien lähtökohdista keskustelemiseen, puitteista sopimiseen ja toimintatapojen omaksumiseen. Vuorovaikutuksen laatu-osion muodostavat viestinnän merkitys ja avoimuuden tärkeys.

Yhteisopetus antaa opettajille mahdollisuuden kehittää systemaattisesti omaa opettajuuttaan. Kouluympäristö ei kuitenkaan välttämättä tarjoa tarvittavaa tukea kehitystyöhön. Tutkimuksen produktiona syntyneen mallinnuksen tarkoituksena on rohkaista opettajia kehitystyöhön ja tukea opettajia keskustelutuokioprosessin eri vaiheissa. Opettajuuden kehittäminen tähtää laadukkaamman opetuksen tarjoamiseen oppilaille.

Asiasanat:yhteisopetus, samanaikaisopetus, vertaisen työn havainnointi, reflektointi, vuorovaikutus