Vanhemmat näkevät arjessa, kuinka tärkeä osa mediankäyttö on heidän lastensa elämää. Toisaalta mediankäytön haitoista uutisoidaan näyttävästi, mikä saattaa saada kasvattajat ristiriitatilanteeseen. Kuinka paljon mediankäyttöä tulisi rajoittaa ja mitä sisältöjä tulisi sallia? Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sitä, millaisia mediankäytön sääntöjä perheissä on ja millainen on se mediakasvatustietoisuus, jonka pohjalta sääntöjä asetetaan. Tavoitteena on, että tästä tutkielmasta voisi olla hyötyä myös tavallisen lapsiperheen vanhemmille. Tieteellinen tavoite tutkimuksessa on hahmotella mediakasvatustietoisuus -termin sisältöä aineistolähtöisesti.

Aineistona tässä tutkimuksessa käytetään Lasten mediabarometri 2011 -tutkimushankkeessa kerättyä kyselyaineistoa. Aineisto kerättiin syksyllä 2011 ensimmäisen-, kolmannen- ja viidennen luokan oppilailta (N=1137). Hankkeessa tutkittiin lasten mediankäyttöä sekä heidän kokemuksiaan mediakasvatuksesta. Tässä tutkielmassa aineistona on kyselystä se osa, jossa käsiteltiin mediankäytön sääntöjä. Kyselyaineiston lisäksi tässä tutkimuksessa aineistona on teemahaastatteluita, jotka toteutettiin kolmen perheen kotona keväällä 2012. Perheet edustavat esimerkkitapauksia. Perheiden lapsilta kysyttiin haastattelussa vastaavia asioita kuin tutkimushankkeessa kysyttiin samanikäisiltä lapsilta. Vanhempia haastattelemalla pyrittiin saamaan tietoa sääntöjen asettamisen syistä sekä vanhempien mediakasvatustietoisuudesta.

Tämä tutkimus tuotti tuloksena hahmotelman vanhempien mediakasvatustietoisuudesta, joka rakentuu käsitysten yhdistelmänä. Mediakasvatustietoisuuteen kuuluu yleiseen kasvatustietoisuuteen liittyvien käsitysten lisäksi käsitykset median käyttötarkoituksista, mediasisällöistä- ja välineistä, mediakasvatuksesta sekä laeista. Mediakasvatustietoisuus näkyy siinä, mitä sääntöjä perheissä on, miten ne on perusteltu ja mitä mediakasvatuksella tavoitellaan. Lähes kaikilla kyselytutkimukseen vastanneilla lapsilla oli mediankäytön sääntöjä, ja niihin oltiin pääosin tyytyväisiä. Viidesluokkalaisten mediankäyttö on jo pitkälti nuorten mediankäyttöä, mikä heijastui myös sääntöihin. Sääntöjä oli harvemmin niillä lapsilla, joilla oli mediavälineitä omassa huoneessaan. Kuvaohjelmalaki näyttäytyi tutkimuksessa ohjenuorana, jota noudatetaan vanhempien harkinnan mukaan. Vanhempien perusteluissa sääntöjen asettamiselle korostui lasten suojeleminen haitalliselta sisällöltä, lapsen maailmaan kuulumattomilta asioilta sekä mahdollisilta median vaikutuksilta. Mediakasvatustietoisuuteen sisältyvistä käsityksistä vanhemmat hyödynsivät pääasiassa käsityksiään omasta lapsestaan sekä mediasisällöistä. Tietoisuutta vanhemmat ammensivat monista lähteistä, kuten itse mediasta sekä toisilta ihmisiltä. Mediakasvatuksella vanhemmat tavoittelivat lastensa suojelemista sekä kriittisen medialukutaidon kehittämistä. 

Tuki mediankäytön sääntöjen laatimisessa sekä käytännön toimissa auttaa vanhempia arjessa. Joka tilanteessa pätevää suositusta säännöistä on mahdotonta antaa, mutta mediakasvatustietoisuuden reflektoimiseksi tutkielman lopussa on huoneentaulu mediankäytön sääntöihin liittyen.

Asiasanat:mediankäytön säännöt, mediakasvatustietoisuus, perhe, mediakasvatus, vanhemmat