Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vanhempien näkemyksiä opettajan auktoriteetin käsitteestä, sen muodostumisesta luokassa, sekä siitä, miten vanhemmat kokivat auktoriteetin muuttuneen vuosien varrella. Lisäksi pyrimme kuvaamaan vanhempien opettajille suomia luokanhallinnan keinoja. Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus, jossa hyödynnettiin fenomenografista lähestymistapaa tutkittavaan kohteeseen. Tarkoituksena ei ollut saada aikaan yleistettävää tietoa aiheesta, vaan tuoda esiin muutamien vanhempien henkilökohtaisia käsityksiä auktoriteetista ja sen tilasta nykypäivän koulussa. Tutkimus toteutettiin Hämeenlinnassa 2012–2013, jolloin haastattelimme yhdeksää alakouluikäisen oppilaan vanhempaa. Aineiston keräsimme teemahaastattelun avulla, ja analysointi toteutettiin fenomenografisen analysoinnin sekä kategorisoinnin periaatteiden mukaan.

Tutkimustuloksista huomattiin, että opettajan auktoriteetti koostuu monista osatekijöistä. Vanhempien vastauksissa auktoriteetti yhdistettiin vallan, hallinnan ja kunnioituksen käsitteisiin. Auktoriteettiasemassa olevan henkilön koettiin olevan hierarkkisesti muita ylempänä, sekä hallitsevan ja ohjaavan toimintaa toivotulla tavalla. Opettajan auktoriteetin muodostumisessa tärkeimpänä ominaisuutena pidettiin henkilön persoonallisuutta ja henkilökohtaisia ominaisuuksia. Lisäksi vuorovaikutustaidot ja oikeudenmukaisuus olivat positiivisen auktoriteetin tunnuspiirteitä. Opettajan auktoriteetissa korostuu myös tietotaidon merkitys, sillä opettajan tehtävänä on edelleen toimia informaation jakajana yhteiskunnassa.

Jokainen haastateltavista koki yhteiskunnan arvopohjan tai kasvatuskulttuurin muuttumisen vaikuttavan opettajan auktoriteetin muutokseen. Nykyään vallalla oleva vapaa kasvatus on saanut aikaan sen, etteivät kasvatusnormit enää ole selkeitä ja yhtenäisiä. Myös lainsäädäntö on vaikuttanut opettajan auktoriteettiin kurinpitokeinoja rajoittaen. Yksilöllisyyden korostaminen on asettanut opettajan uudenlaiseen asemaan, jossa tulee huomioida jokaisen oppilaan itsemääräämisoikeus.

Luokanhallinnassa keskeisiksi nousivat yhteiset säännöt, joiden mukaan toimitaan. Vanhemmat toivoivat, että mahdollinen sääntöjen rikkominen johtaisi konkreettisiin seurauksiin. Ensisijaisesti vanhemmat korostivat keskustelun merkitystä. Toiveena oli, että lasten kanssa neuvoteltaisiin ja heidän ajatuksensa otettaisiin huomioon niin, että opettaja kuitenkin päättäisi luokan toiminnasta. Nykypäivänä keskustellaan paljon kasvatusvastuun jakautumisesta kodin ja koulun välillä. Haastateltavat korostivat ensisijaisen vastuun olevan aina kodilla, ja koulu nähtiin kodin kasvatustehtävän tukijana. Vanhemmat pitivät kodin ja koulun välistä yhteistyötä tärkeänä, ja korostivat kasvatuksen olevan yhteinen tehtävä. Tärkeää olisi löytää kodin ja koulun kasvatukselle yhteinen linja.

Koska tutkittavien määrä oli pieni, ei tutkimustuloksista ollut mahdollista muodostaa yleistettävää tietoa. Tutkimus antaa kuitenkin suuntaa sille, minkälaisia ajatuksia vanhemmilla on opettajien auktoriteetista ja sen muutoksista. Vanhempien esille tuomat konkreettiset luokanhallinnan keinot edustavat vain pienen ryhmän ajatuksia. Haastateltavien näkemykset auktoriteetista poikkesivat jonkin verran toisistaan, mutta löysimme vastauksista muutamia yhteisiä linjoja ja näkökulmia, jotka toistuivat vastauksissa.

Asiasanat:auktoriteetti, pedagoginen auktoriteetti, valta, kurinpito, luokanhallinta, kasvatusvastuu, kodin ja koulun yhteistyö