Tässä pro gradu -tutkielmassa perehdytään itsekääntämiseen eli sellaiseen kaunokirjalliseen kääntämiseen, jossa sekä lähde- että kohdetekstin laatijana on sama henkilö. Niin kotimaisessa kuin kansainvälisessäkin tutkimuksessa itsekääntäminen on perinteisesti jäänyt käännöstieteessä vähälle huomiolle. Tutkielman tarkoituksena on tarjota katsaus oman kaunokirjallisen tuotannon kääntämiseen ilmiönä sekä pyrkiä selvittämään käytännössä, millainen on saman henkilön laatiman lähde- ja kohdetekstin suhde. Lisäksi selvennetään kaunokirjallisuuden kääntäjän roolia ja pohditaan, mitä tavallinen kääntäjä voi oppia omia teoksiaan kääntävältä kirjailijalta.

Tutkimuksen aineistona toimivat saksalaissyntyisen Roman Schatzin alkujaan suomeksi kirjoittama omaelämäkerrallinen teos Rakasta minut sekä Schatzin itsensä laatima saksannos Der König von Helsinki – oder wie ich der berühmteste Deutsche Finnlands wurde. Teosten viittä eri lukua vertailevassa tekstianalyysissä etsittiin käännökseen tehtyjä pragmaattisia adaptaatioita, joilla tässä tutkielmassa tarkoitetaan ensisijaisesti lisäyksiä, poistoja ja korvauksia. Näiden muutosten tarpeellisuutta arvioitiin pragmatiikan ja tekstinulkoisten tekijöiden kannalta. Adaptaatioiden merkittävyyden sekä niiden esiintymistiheyden perusteella selvitettiin, onko Schatzin saksannos todella käännös vai pikemminkin erikielinen muunnelma.

Analyysissä havaittiin, että lisäykset, poistot ja korvaukset ovat aineistossa varsin runsaslukuisia ja lähestulkoon yhtä yleisiä. Niiden tarpeellisuus on useimmiten kyseenalaista, sillä esimerkiksi suurin osa lisäyksistä ja korvauksista tuntui olevan tehty nimenomaan tekstin värittämiseksi eikä niinkään lukijan palvelemiseksi. Useat muutokset olivat myös niin huomattavia, ettei niitä olisi voinut odottaa ulkopuoliselta kääntäjältä. Kaiken kaikkiaan voitiin todeta, että kohdetekstissä esiintyy monia muitakin kuin käännökselle ominaisia muutoksia (kielen vaihtuminen, käännösvirheet, hienosyiset kielelliset muutokset) ja että sitä on niin ollen syytä pitää muunnelmana.

Tutkimus osoitti, että lähdeteoksen kirjoittajan itse laatima käännös saattaa poiketa alkuperäisestä huomattavastikin. Tästä voidaan päätellä, ettei ehdoton uskollisuus lähdetekstiä ja kirjailijaa kohtaan välttämättä ulkopuolistenkaan kääntäjien töissä aina palvele tarkoitustaan: myös itsekääntäjä Schatz päätyi tekemään kohdetekstiin huomattavia muutoksia, vaikka hän luonnollisesti tunsi tarkalleen myös kirjailijaminänsä intentiot. Lisäksi todettiin, että vaikka kirjailijan on käytännössä mahdotonta tulkita omaa tekstiään väärin, hän ei silti aina ole sille paras mahdollinen kääntäjä. Mikäli halutaan korostaa käännöksen asiasisällön muuttumattomuutta, on ulkopuolisella kääntäjällä objektiivisuutensa vuoksi etulyöntiasema.

Asiasanat:itsekääntäminen, kaunokirjallinen kääntäminen, kaksikielisyys, pragmaattiset adaptaatiot, muunnelma