Haku

La langue nationale en jeu. La pensée sociolinguistique de Ferdinand Brunot

QR-koodi

La langue nationale en jeu. La pensée sociolinguistique de Ferdinand Brunot

Tutkimus tarkastelee ranskalaisen kielitieteilijä ja akateemikko Ferdinand Brunotin (1860-1938) sosiolingvistisia ajatuksia hänen 1909 julkaistussa teoksessaan L'enseignement de la langue française. Ce qu'il est - ce qu'il devrait être dans l'enseignement primaire. Työ sijoittuu historiallisen sosiolingvistiikan alalle. Työssä käsitellään Brunotin ajatuksia modernien sosiolingvististen teorioiden ja käsitteiden kautta. Toinen teoriahaara on ekolingvistiikka, joten työssä pyritään käsittelemään teorian mukaisesti Brunotia yhtenä kieliyhteisönsä osana.

Työ rakentuu neljästä osiosta. Ensimmäinen luku esittelee työn historiallisen kontekstin. 1800-luvun lopun Ranska oli monien yhteiskunnallisten muutosten kourissa, mikä vaikutti myös maan kielelliseen tilanteeseen. Työssä jaotellaan muutostekijät aktiivisiin ja passiivisiin tekijöihin. Passiivisia tekijöitä olivat muun muassa väestönkasvu, kaupungistuminen sekä teollistuminen. Aktiivisiin tekijöihin lukeutuvat maan nationalistinen yksikielisyyden ideologia, jonka syntytekijöihin työssä myös pureudutaan.

Brunotin ajattelun analyysi jakautuu yksilön, yhteisön ja kansakunnan tasoille. Yksilön tasolla Brunot tunnistaa maansa heterogeenisen kielitilanteen, jonka kuvailu vastaa modernin diglossia -teorian antamaa määrittelyä. Yhteisön tasolla kieli nähdään identiteettiä rakentavana ja muokkaavana tekijänä. Kansakunnan tasolla Brunot kuvaa kielen olevan kansakunnan rakentaja ja sen arvojen ja ihanteiden välittäjänä. Kielen rooli nähdään kaiken kaikkiaan laajempana kuin vain yhteisön kommunikaation mahdollistajana.

Ajattelijana Brunot näyttäytyy ristiriitaisena hahmona. Toisaalta hän toistaa aikakautensa vallankumousideologiaa ja nationalistista perintöä. Toisaalta hän esittää aikaansa nähden moderneja ajatuksia käsittämällä kielen ensisijaisesti sosiaalisena ilmiönä ja hän hyökkääkin voimakkaasti aikansa opetusmetodeja vastaan vaatimalla pedagogiikan uudistamista. Työ avaa jatkokysymyksiä Brunotin tekstien ja ajattelun syvempään tarkasteluun sekä 1800-luvun lopun ajattelun tutkimiseen.

 

Tallennettuna: