Tarkastelen pro gradu –tutkielmassani Blackface minstrel -shown funktioita ja rodullista esiintymistä Carryl Phillipsin teoksessaDancing in the Dark.Kyseinen romaani on fiktionaalinen elämäkerta, joka kertoo todellisen Blackface taiteilijan, 1800 ja 1900 –lukujen taitteessa Yhdysvalloissa eläneen Bert Williamsin vaiheista ja urasta. Vaikka teos pohjautuu todelliseen henkilöön ja tapahtumien kulku perustuu historiallisiin faktoihin, tarkastelen teosta fiktiona, sillä Phillips on rakentanut romaaninsa pitkälti päähenkilön, Bertin, tunteiden ja ajatusten varaan.

Tutkin sitä, miksi minstrel show, jossa esiintyjät maalasivat kasvonsa mustaksi poltetun korkin avulla, oli niin suosittua viihdettä valkoisen valtaväestön keskuudessa ja mitä hyötyjä minstrelsillä oli sekä valkoisille että mustille. Tarkastelen minstrelsin funktioita sekä valkoisen että mustan väestön näkökulmista, käyttäen tulkinnassa apunani kriittistä rotuteoriaa (Critical Race Theory). Lisäksi valaisen blackface minstrel -shown perinteen taustaa ja sen tutkimuksen kehitystä viime vuosikymmenien aikana.

Pyrin tutkielmassani analysoimaan miten valkoinen valtayhteisö pyrki minstrelsin avulla kontrolloimaan rodullisia stereotypioita ja rotukuvia ja sitä kautta ylläpitämään valkoista hegemoniaa. Tutkin myös miten mustat esiintyjät, jotka omaksuivat valkoisen väestön tuottamat keinotekoiset rotukuvat omaan esitykseensä omalta osaltaan vahvistivat eriarvoistavaa rodullista kategorisointia. Tuon myös esille, miten minstrelsin esittämät kuvat mustasta rodusta tuovat esille rodun konstruktiivisuuden ja performatiivisuuden.

Avainsanat: rotu, rotukuvat, minstrel ?show, Bert Williams, performatiivisuus