Tutkielman aiheena on ruumiillisuuden esittäminen sarjakuvailmaisussa. Sarjakuva ilmaisumuotona yhdistää kuvaa ja sanaa, minkä vuoksi tutkielman teoriapohja rakentuu poikkitieteellisesti. Tutkielmassa käytetään käsitteitä kirjallisuudentutkimuksen lisäksi sarjakuva- ja elokuvatutkimuksen kentiltä. Kohdeteoksena on suomalaisen sarjakuvataiteilija Kati Kovácsin teos Karu selli.

Lähestyn sarjakuvassa esitettyjä henkilöhahmoja kuvallisesti ja sanallisesti rakentuvina kokonaisuuksina. Henkilöhahmojen ruumiit ovat sarjakuvassa visuaalisesti välittömästi läsnä, minkä vuoksi on välttämätöntä pohtia sitä, mitä keinoja ruumiillisuuden tuottamiseen on käytetty ja mitkä piirteet muodostuvat ruumiillisuuden kannalta erotteleviksi. Ruumiillisuus ulottuu henkilöhahmojen varsinaisen ruumiin kuvauksen lisäksi myös ympäristön kuvaukseen, minkä vuoksi tarkastelen henkilöhahmoja myös suhteessa ympäristöön ja liikkeen kuvaamiseen. Tärkeinä analyysin kohteina ovat yksittäisten ruutujen lisäksi sivukokonaisuudet ja ruumiillisuuden rakentuminen koko teoksen tasolla.

Henkilöhahmojen ruumiillisuutta analysoitaessa on myös tärkeää kysyä, kuka henkilöhahmot havaitsee ja kuka niistä kertoo. Sen vuoksi pohdin tutkielmassa sitä, miten fokalisaatio sarjakuvailmaisussa toimii ja miten fokalisaation vaihtelut vaikuttavat tulkintaan henkilöhahmojen ruumiillisuudesta. Kovácsin teos sisältää paljon ruumiillisuuteen liitettäviä visuaalisia metaforia, minkä vuoksi syvennyn tarkemmin visuaalisen metaforan teoriaan ja sen tuomiin tulkintamahdollisuuksiin. Oleellista on myös laajentaa tulkintaa yksittäisistä metaforista koko teoksen ja sen teeman tasolle. Metaforien analysoimiseen käytetään visuaalisen metaforan käsitteistön lisäksi kognitiivista metaforateoriaa ja sarjakuvatutkimuksen käsitteitä.

Tutkielmassa analysoidaan sarjakuvan henkilöhahmojen ulkonäön lisäksi myös henkilöhahmojen kokemuksia ja tuntemuksia. Ruumiinfenomenologisen kirjallisuudentutkimuksen yhdistäminen visuaalisten henkilöhahmojen analyysiin antaa uusia työvälineitä tutkia sarjakuvan henkilöhahmoja niiden näkyvää ruumista laajempina kokonaisuuksina. Sen lisäksi, että Kovácsin sarjakuvaa voi lukea vahvasti ruumiillisuuden läpäisemänä teoksena, siihen voi soveltaa myös groteskin teoriaa, joka niin ikään liittyy ruumiillisuuteen.

Asiasanat:sarjakuva, ruumiillisuus, Kovács, visuaalinen metafora, fokalisaatio, ruumiinfenomenologia