Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Bharati Mukherjeen novellikokoelmaa The Middleman and Other Stories (1988) keskittyen tarinoiden romansseihin. Intialaissyntyinen Mukherjee on kiistelty hahmo amerikkalaisessa nykykirjallisuudessa ja tutkimuskysymykseni liittyy ristiriitoihin, joita hänen vastaanotossaan on ilmennyt. Kysyn, kuinka Mukherjee käyttää romanttisia konventioita etnisen, kansallisen ja sukupuoli-identiteetin käsittelyyn. Osoitan, että romantiikan lajipiirteitä uudelleenkirjoittamalla Mukherjee haastaa käsitystä identiteetistä muuttumattomana.

Työn teoreettinen viitekehys on feministisessä ja jälkikolonialistisessa kirjallisuudentutkimuksessa. Lähden liikkeelle orientalismin käsitteestä, jota on aasialais-amerikkalaisessa tutkimuksessa sovellettu amerikkalaiseen kontekstiin. Tarkastelen yhtymäkohtia sukupuolen, seksuaalisuuden, etnisyyden ja kansallisen identiteetin rakentumisessa. Huomioin, kuinka etniset stereotypiat ovat usein seksuaalisesti sävyttyneitä, ja kansallisuus ja identiteetti rakentuvat suhteessa ihntiimiyttä koskeviin sääntöihin ja instituutioihin, joista keskeisin on perhe.

Teorialuvun toisessa osassa käsittelen romanttista kirjallisuutta. Liitän romanssin lajityyppinä romanttisen rakkauden käsitteeseen, joka puolestaan yhdistyy länsimaiseen avioliittoinstituutioon. Hyödynnän feminististä tutkimusta osoittaakseni, että romanssit ylläpitävät sukupuolinormeja ja -rooleja asettamalla henkilöhahmojen päämääräksi avioliiton. Etnisyys taas liittyy romansseihin assimilaation ja eksoottisuuden käsitteiden kautta.

Analyysin ensimmäisessä osassa tarkastelen romansseja aasialaisten ja valkoisten amerikkalaisten välillä ja toisesa osassa romansseja vieraalla maalla. Osoitan, että romanssi on kehys, jonka sisällä Mukherjee käsittelee aasialaisten asemaa Amerikassa. Analyysin perusteella totean, että Mukherjeen luoma kuva Amerikasta ei ole yksiselitteisesti ihannoiva.

Amerikkalaisissa romansseissa aasialaiset on perinteisesti rakennettu ”toisiksi” stereotypioiden kautta ja romanttinen rakkaus on esitetty irrallisena sosiaalisesta todellisuudesta. Pohjimmiltaan romanssiessa on vahvistettu käsitystä ihanneperheestä. Mukherjee puolestaan kyseenalaistaa novellikokoelmansa tarinoissa aasialaisiin liitettyjä, sukupuolittuneita stereotypioita, värittää romansseja ironialla ja poliittisilla viittauksilla, ja kirjoittaa vaihtoehtoja perinteiselle amerikkalaiselle perheelle. Nämä kerronnan keinot ovat ristiriidassa konventionaalisten romanssien kanssa.

Avainsanat: romanssi, amerikkalaisuus, perhe, maahanmuutto