Tutkielma käsittelee kerronnallisuuden eroja kirjallisessa esityksessä ja elokuvassa, kahdessa taidemuodossa, joiden ydinosaamista on kertomuksen välittäminen. Tutkimuskohteeni ovat Terrence Malickin ohjaama elokuva Veteen piirretty viiva ja James Jonesin romaani Ohut punainen viiva, johon elokuva perustuu. Vertailen kirjallista kerrontaa elokuvakerrontaan narratologisten teorioiden kautta ja pohdin samalla kirjallisuusadaptaation mahdollisuuksia ja rajoituksia elokuvaformaatissa. Molemmat tutkimuskohteeni ovat varsin subjektiivisella tavalla kerrottuja, mutta luovat toisistaan poikkeavat kokonaisvaikutelmat. Pyrin analysoimaan, miksi elokuvaversio poikkeaa niin voimakkaasti pohjanaan olevasta romaanista. 

Tutkielman johdanto sisältää johdatuksen kysymyksenasetteluun ja esittelee tutkittavat teokset. Varsinainen teosten käsittely tapahtuu johdannon jälkeen neljässä luvussa. Toisessa luvussa esittelen narratologiset kerronnan tasoja kuvaavat käsitteet kertoja, sisäistekijä ja fokalisaatio pohtien niiden eroja kirjallisessa ja elokuvallisessa esityksessä. Oman erityishuomionsa saa elokuvan monikanavainen kerronta, johon kuvan ja dialogin lisäksi kuuluu myös musiikki.

Kolmas luku käsittelee adaptointia kirjasta elokuvaksi. Brian McFarlanen teorian pohjalta esittelen, minkä tyyppisiä piirteitä on mahdollista siirtää kirjallisesta teoksesta elokuvaan ja mitkä piirteet vaativat elokuvantekijän luovaa prosessia eli varsinaista adaptoimista.

Kerronnan subjektiivisuus nousee neljännen luvun aiheeksi. Erityisen mielenkiintoisen eron kohdetekstien välille tekee se, että Ohuen punaisen viivan subjektiivisuus on psykologisesti painottunutta kun taas Veteen piirretty viiva on runollinen ja filosofinen teos. Teosten maailmankuvat poikkeavat toisistaan huomattavasti, mikä tekee adaptaation kysymyksistä aiheellisia.

Viides luku käsittelee kerronnallisuutta ja sen rajatiloja. Pohdin kerronnallisuutta muun muassa Monica Fludernikin luonnollisen narratologian ja Brian McHalen kehittelemän heikon kerronnallisuuden kautta. Erityishuomion tässä luvussa saa Veteen piirretty viiva, joka kerronnallisten erikoispiirteidensä vuoksi sijoittuu runouden ja kerronnan välimaille.

Kuudes, tutkielman päättävä luku keskittyy lyhyelti pohtimaan ja kokoamaan tutkimuskohteiden tematiikkaa.

Asiasanat: Terrence Malick, Veteen piirretty viiva, kerronnallisuus, luonnollinen narratologia, James Jones, Ohut punainen viiva, voice-over, adaptaatio