Tutkielmassa tarkastellaan 21 henkilön vuosien 1850 ? 1871 aikana kirjoittamia yksityiskirjeitä ja niiden kieltä. Kirjeistä selvitetään myös niiden rakenteellisia piirteitä ja asiasisältöjä erityisesti yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin tapahtumiin keskittyen. Kirjoitustaito ei ollut kuulunut perusopetukseen, sitä pidettiin lähinnä ylemmän luokan etuoikeutena. Tiedot kirjoitustaidon hallitsevien määrästä ovatkin hajanaisia ja perustuvat usein arvioihin. Vuonna 1880 on arvion mukaan yli kymmenvuotiaista ollut lukutaitoisia 86,3 %, mutta vain 12,4 % väestöstä osasi kirjoittaa. Tutkijan lähtöolettamus on se, että kansa seurasi asioita ja tapahtumia ympärillään ja viesti niistä myös kirjoittaen.

Tutkimuksen kirjoittajat ovat eri murrealueilta ja puheen murrepiirteet siirtyvät luonnollisesti teksteihinkin, ellei muuta mallia ole opittu. 1800-luvulla suoritettiin mittava kirjakielen uudistustyö, jossa vanhasta raamatunkielestä muokattiin nykyinen yleiskieli. Ortografian, äänteistön ja muoto-opin osalta uudistus saatettiin nykyiselle kannalle suurin piirtein vuosisadan puoliväliin mennessä, lauseopillisiin kysymyksiin paneuduttiin varsinaisesti vuosisadan loppupuolella. Uudistuksen tulokset näkyivät pian esimerkiksi sanomalehdissä, joista ne saatettiin prestiisimallina omaksua omaan käyttöön. Tutkimuksessa pyritäänkin etsimään vastausta siihen, mahtoivatko kielen uudismuodot siirtyä jo aikalaisväestön käyttöön ja näkyykö se kansan kirjoittamissa teksteissä. Tutkimuksessa myös keskitytään äänne- ja muoto-opillisiin piirteisiin ja jätetään lauseopilliset ja sanasto työn ulkopuolelle.

1850-luvulla kirjoitettujen kirjeiden kielessä on paljon epävakautta, erityisesti yksinäis- ja kaksoisvokaalien ja -konsonanttien merkinnöissä ja vokaalien katoilmiöissä, mutta 1865 jälkeen kirjoitettujen kirjeiden kieli on tältä osin lähes nykykielen tasoista. Vahvimpina ja laajimmalle levinneinä vanhan kirjakielen ja länsimurteiden piirteistä säilyvät ea = ia (hopia) ja nk = ng (kummingin). Kirjakielen d:n, jonka puuttumisesta Turun Viikko-Sanomissa 1820 katsotaan kirjakielen uudistustyön oikeastaan alkaneen, siirtyminen aikalaisten teksteihin näkyy selvästi: 407 d:n esiintymäpaikasta 281 oli merkitty d:llä, toiseksi eniten (60) sitä oli merkitty r:llä.

Asiasanat:Kirjakielen uudistus, vanha kirjakieli, murteet, kirjoitustaito, kirje