Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on työhyvinvoinnin  kehittäminen. Tarkoituksena on tutkia, miten työhyvinvointiin erikoistuneen yrityksen työhyvinvoinnin kehittämismalli toimii käytännössä. Samalla tavoitteena on tarkastella käytännön kehittämistyön ja tutkimuksellisen kehittämisen kohtaamista. Tutkimuksen avulla paikannetaan samalla työhyvinvointiyrityksen kehittämismallin kehittämistarpeet.

Tutkimus on tapaustutkimus, jossa tapauksen muodostaa työhyvinvoinnin kehittämismalli ja tutkimuksen kohteena on organisaatioiden työhyvinvoinnin kehittäminen. Tutkimuksen pääaineistona on asiakasorganisaatioiden johdon ja työterveyshoitajien haastattelut, ja täydentävä aineisto muodostuu työhyvinvointiyritystä koskevista dokumenteista. Aineistot on analysoitu laadullisella sisällönanalyysilla. Analyysissa sovelletaan myös arviointutkimuksellista viitekehystä, jonka avulla on verrattu suunnitellun ja toteutuneen työhyvinvoinnin kehittämismallin yhtenäisyyttä.

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella työhyvinvointiyrityksen työhyvinvoinnin kehittämismallin suunniteltu ja toteutunut toimeenpano vastasivat osittain toisiaan. Työhyvinvointimallin toimivuuden arviointi haastatteluaineiston ja dokumenttiaineiston keskinäisen vertailun pohjalta osoitti, että työhyvinvoinnin kehittämismallin suunniteltu toimeenpano ei vastannut kovin hyvin haastateltujen käsityksiä mallin käytön tarpeista, saaduista hyödyistä, sisällöstä ja työhyvinvointikäsitteestä. Haastattelujen keskeisenä tuloksena oli työhyvinvoinnin kokeminen nimenomaan yksilön fyysisenä hyvinvointina ja johtamisena. Haastattelujen perusteella työhyvinvoinnin kehittäminen oli ollut hyödyllistä etenkin johtamisen ja henkilöstön hyvinvoinnin parantumisen osalta. Asiakasorganisaatioiden johdon ja työterveyshoitajien kokemuksissa oli eroavuuksia monissa kohdin.  Keskeisin ero koski työhyvinvointimallin sisällön kuvauksia. Tuloksista ilmeni myös, että työterveyshoitajat eivät kokeneet tutkittua mallia kovin hyödylliseksi oman työnsä kannalta ja kokivat päällekkäisyyttä työterveyshuollon toimintaan. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että työhyvinvointiyrityksen dokumenteissa ei ollut esitetty perusteltuja teoreettisia lähtökohtia työhyvinvointikäsitteestä, työhyvinvoinnin kehittämisestä ja valituista kehittämismenetelmistä.

Keskeisimmiksi kehittämiskohteiksi työhyvinvointiyrityksen kehittämismallin toimivuuden parantamiseksi nousivat teoreettisesti perustellun kehittämistyön lähtökohtien muodostaminen sekä asiakasorganisaation, työterveyshuollon ja työhyvinvointiyrityksen välisen yhteistyön kehittäminen.

Asiasanat:Työhyvinvointi, työhyvinvoinnin kehittäminen, työhyvinvoinnin kehittämismalli, työelämän laadullinen kehittäminen