Viimeisin Afganistanin sota alkoi vuonna 2001 ja on eskaloitunut kymmenessä vuodessa sekä taloudellisesti, maantieteellisesti että joukkojen määrillä mitattuna. Rauhan- ja konfliktintutkija Johan Galtung on esittänyt, että konfliktit on mahdollista transformoida loppumaan niin, ettei rauhanneuvotteluita tai kriisinhallintaa tarvita. Pro gradu -tutkielmassani tutkin konfliktin transformaation ennakkoehtoja ja niiden täyttymistä Afganistanin sodassa vuosina 2002, 2005 ja 2009. Tutkimuksen välineenä käytetty havaintomatriisi antoi selkeät tulokset siitä, ettei Afganistanin konfliktia ole pystytty transformoimaan yhtenäkään tutkimusvuosista, mutta syyt ovat vaihdelleen vuosittain. Vuonna 2002 syynä olivat osapuolten negatiiviset mielikuvat toisistaan ja täysin erilaiset agendat. Seuraava tutkimusvuosi, vuosi 2005, osoitti, etteivät osapuolet olleet poliittisesti transformaation mahdollistavissa asemissa. Vuonna 2009 tilanne oli muuttunut presidentti Obaman valtaannousun myötä, mutta transformaatio epäonnistui osapuolten intressierojen vuoksi. Osapuolten agenda konfliktissa on muuttunut kymmenen sotavuoden aikana. Alun perin neuvotteluista kieltäytynyt Yhdysvallat olisi nyt valmis neuvotteluihin maltillisten talebanien kanssa, ja neuvotteluita pyytänyt Taleban kieltäytyy nyt yhteisen pöydän ääreen istumisesta. Tämä tarkoittaa sitä, että osapuolet ovat umpikujassa. Jos sotilaallista ratkaisua ei pystytä saamaan aikaan, täytyy toisen taipua neuvotteluihin, tai edessä saattaa olla useamman vuosikymmenen konflikti.

Asiasanat:Afganistan