Taloustieteen perusparadigma nojaa ihmisen rationaaliseen itsekeskeisyyteen - Homo Economicukseen - taloudellisen tehokkuuden selittäjänä. Tämä puhtaasti taloudellisten ja itsekkäiden hyötyjen tavoittelu ihmisluonnon perustana on aina herättänyt vahvaa vastarintaa etenkin sosiologian ja filosofian saroilla. Niin sosiologiassa, antropologiassa kuin biologiassakin korostetaan myös muita inhimillistä toimintaa ohjaavia insentiivejä kuten altruismia. Myös taloustieteen behavioristiset tutkimukset ovat löytäneet paljon näyttöä altruistisista insentiiveistä. Onko altruismia siis olemassa, kuinka se tulisi taloustieteissä määritellä ja onko se ristiriidassa taloustieteen peruspilarin Homo Economicuksen kanssa?

Tavoitteeni on tarkastella altruististen insentiivien luonnetta, todisteita ja suhdetta toiminnan rationaalisuuteen. Pyrin osoittamaan, että altruistista käyttäytymistä todella on olemassa, altruistinen käyttäytyminen voidaan nähdä rationaalisena toimintana ja altruismi on mahdollista huomioida käytännön tasolla taloustieteen mallinnuksissa, sovelluksissa ja hyötyfunktioissa.

Oletukseni on, että esittämäni ongelman ratkaisun avaimet piilevät lähinnä taloustieteen tieteenteorian täsmällisessä ja selkeässä määrittelyssä. Tulen sekä tarkastelemaan perinteistä semantiikkaa että esittämään vaihtoehtoisen tavan jäsentää taloustieteen perusparadigma huomioiden myös altruistiset insentiivit.

Asiasanat:Altruismi, Homo Economicus, egoismi, rationaalisuus, tieteenteoria, hyötyfunktio, yhteishyväpeli