Tutkimuksen aiheena ovat vertaisryhmät avioliittoleirillä. Parisuhde- ja avioliittotyön merkitys on viime aikoina korostunut, sillä tunteista on tullut entistä merkityksellisempi avioliiton jatkumista säätelevä tekijä. Helsingin NMKY on tehnyt avioliittotyötä jo muutaman vuosikymmenen ajan ja yhtenä toimintatapana avioliittotyössä on käytetty vertaisryhmätoimintaa. Tutkimuksen kohteena ovat Helsingin NMKY:n Pieksämäellä vuosittain järjestettävälle Paremman avioliiton perheleirille vähintään kerran osallistuneet avioparit. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata avioliittoleirille osallistuneiden käsityksiä ja kokemuksia leirin aikana toimivasta vertaisryhmästä.

Tutkimusaineisto koostuu kuuden avioparin teemahaastatteluista, jotka on toteutettu parihaastatteluna. Tutkimus noudattelee fenomenografista lähestymistapaa, ja sen tuloksena leirille osallistuneiden avioparien kokemuksista ja käsityksistä muodostui kategoriakuvaus vertaisryhmän merkityksestä puolisoiden suhteen syvenemiselle.

Haastattelujen perusteella selviää, että avioparit pitävät luentojen lisäksi vertaisryhmää merkityksellisenä osana avioliittoleiriä. Vertaisryhmän toiminnassa korostui puhuminen ja kuunteleminen sekä kokemusten jakaminen. Kokemusten samankaltaisuuksien kautta koettiin vertaistukea, mikä näyttäytyi ensinnäkin helpotuksena siitä, ettei ongelmiensa kanssa olekaan yksin ja toiseksi toivona siitä, että ongelmista voi selviytyä. Vertaisryhmässä myös opittiin uusia asioita. Tärkeimmät alueet, joissa oppimista tapahtui, olivat kommunikointi, puolisoiden erilaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen, oman itsensä hyväksyminen ja itsetunnon vahvistuminen. Lisäksi mallioppimisen kautta oli opittu tiedostamaan omia vääriä käyttäytymismalleja sekä asettamaan hyviä tavoitteita omalle avioliitolle.

Tutkimuksessa selviää myös, että toimivan ryhmän aikaansaamisessa ryhmänjohtajalla on merkittävä rooli. Haastateltavien mukaan ryhmänjohtajaparin odotetaan toisaalta olevan mahdollisimman vertainen ryhmän muiden parien kanssa, mutta toisaalta ryhmänjohtajaparin odotetaan selkeästi johtavan ryhmää. Vertaisuus ilmenee siinä, että myös ryhmänjohtajapari käsittelee ryhmässä omia asioitaan sekä siinä, että he eivät ole ammattilaisia. Ryhmänjohtajaparilta odotetaan erityisesti turvallisen ilmapiirin luomista, tasapuolista kohtelua, hyväksyntää sekä keskustelun ohjaamista. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että on tärkeää kehittää vertaisryhmien toimintaa edelleen osana avioliittotyötä. Erityisesti ryhmänjohtajien koulutukseen ja ryhmänjohtajaparien tukemiseen tulee kiinnittää huomiota.

Asiasanat: parisuhde, avioliitto, avioliittoleiri, fenomenografia, vertaistuki, vertaisryhmä, kokemusten jakaminen, ryhmänjohtaja