Tämän koulukiusaamista käsittelevän tutkimuksen kohdejoukkona olivat ala- ja yläasteen opettajat. Tarkoituksena oli tutkia, mitä opettajat pitävät koulukiusaamisena, millaisina he kokevat taitonsa ratkaista kiusaamistapauksia, miten he ovat kiusaamistilanteita ratkaisseet ja miten vanhemmat ovat kokeneet opettajan yhteydenotot. Lisäksi tutkittiin, mitä mieltä opettajat ovat koulukiusaamista koskevan koulutuksen tarpeellisuudesta.Tutkimus suoritettiin Tampereella keväällä 1996 ja sen kohteena oli 120 ala- ja yläasteen opettajaa, joista 76 osallistui tutkimukseen. Opettajat oli valittu satunnaisesti kymmenestä koulusta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kysely-lomaketta. Avoimista ja monivalintakysymyksistä koostuvan kyselylomakkeen aineistoa tarkasteltiin kvalitatiivisesti ja kvantitatiivisesti, jolloin apuna käytettiin frekvenssejä ja ristiintaulukointia. Vertailimme tutkimustuloksia opettajien sukupuolen ja työssäolovuosien mukaan.Tutkimustuloksista selvisi, että kaikkien opettajien määritelmä koulukiusaamisesta oli monipuolinen. Opettajat pitivät fyysistä ja henkistä väkivaltaa yhtä suurina ongelmina ja kolmeksi vakavimmaksi kiusaamismuodoksi opettajat luettelivat lyömisen, syrjimisen ja haukkumisen. Kaikki vastanneet olivat havainneet kiusaamista joko luokassaan tai sitten välitunneilla. Yleisesti ottaen opettajat kokivat taitonsa ratkaista kiusaamistapauksia hyvinä. Kuitenkin naisille tilanteiden kohtaaminen näytti olevan vaikeampaa, sillä heistä ainoastaan kolmasosa ilmoitti taitonsa hyviksi, kun taas miehistä puolet. Kauemmin työssäolleista opettajista useampi koki taitonsa puutteellisiksi verrattuna uudempiin opettajiin. Tärkeimpänä kiusaamistilanteiden ratkaisumenetelmänä opettajat käyttivät keskustelua. Lisäksi oli panostettu "me-hengen" ja empatian luomiseen. Vanhemmat suhtautuvat yleensä positiivisesti, asiallisesti ja rakentavasti opettajan yhteydenottoon. Vanhemmat ymmärtävät tilanteen vakavuuden ja ovat tyytyväisiä siitä, että opettaja puuttuu asiaan yrittäen parantaa lapsen asemaa. Kuitenkin opettajat olivat kohdanneet myös negatiivista suhtautumista vanhempien taholta, sillä varsinkin kiusaajan vanhemmat saattoivat ottaa syyllistävän kannan.Tutkimuksemme perusteella kiusaamista koskeva koulutus on aiheellista. Opettajat kaipaavat valmiita, sovellettavia ratkaisumalleja sekä käytännön kokemusta omaavien asiantuntijoiden neuvoja. Sukupuolen mukaan vertailtaessa osoittautui, että naiset kaipaavat miehiä enemmän koulutusta.Asiasanat: kiusaaminen - koulu, väkivalta - koulu, opettaja-oppilassuhde