Tutkimus käsittelee institutionaalisessa diskurssissa implisiittisesti ilmeneviä puhe-etikettiä ilmaisevia kielikeinoja. Tällaisia keinoja ovat muun muassa pragmaattisesti latautuneet partikkelit, joista tarkastellaan venäjän kielen sanoja da ja tak. Partikkelit ovat erityinen sanaluokka, ja niiden merkitystä on tärkeää tutkia käyttökontekstissaan, jossa ne toimivat monifunktionaalisesti. Diskurssianalyyttinen lähestymistapa mahdollistaa partikkelien funktionaalis-semanttisten merkitysten tutkimisen puhutussa kielessä.

Tutkimuksen kohteena olevan institutionaalisen vuorovaikutustilanteen (luennon) tavoitteiden toteutuminen edellyttää osapuolilta jatkuvaa yhteistyön olosuhteiden rakentamista ja ylläpitämistä (kooperatiivisuutta). Kysyvällä intonaatiolla lausuttujen painollisten da- ja tak-partikkeleiden aktiivinen käyttö luennoitsijan puheessa ilmaisee useimmiten kohteliaisuutta kuulijaa kohtaan yhteistyön ilmapiirin rakentamiseksi.

Ensimmäisestä tarkastelunäkökulmasta partikkelit toimivat informaation välittämisen yhteydessä eräänlaisina varoitusmerkkeinä silloin kun rikotaan kommunikaation yhteistyösääntöjä (Gricen mukaan). Partikkelin käyttö lieventää ja tällöin legitimoi säännöstä poikkeamista: puhuja ilmaisee tunnistavansa kooperatiivisuusvirheen sekä haluavansa toimia silti yhteistyön hengessä.

Toisesta näkökulmasta da- ja tak-partikkeleilla on myös faattinen funktio. Tämä funktio ilmenee silloin kun nousee epäilys viestin ymmärrettävyyteen, koodiin (esimerkiksi ilmaisun sopivuuteen) tai kommunikaatiokanavaan (kontaktiin) liittyen. Partikkeleiden avulla ylläpidetään kommunikatiivisen tapahtuman sujuvuutta. Kolmannesta näkökulmasta partikkelit osallistuvat diskurssin rakentamiseen. Niitä käytetään viittauksina, tekstuaalisina liittiminä, korjausmerkkeinä sekä diskurssin jakajina ajatuksellisiin kokonaisuuksiin. Ne säätelevät kuulijan huomiota.

Partikkeleiden eri funktiot limittyvät käytännössä toisiinsa, ja useimmissa tapauksissa yksi näkökulma ei riitä selittämään niiden funktionaalisuutta, vaan voidaan puhua funktioiden kirjosta. Analysoidut funktiot palvelevat kuitenkin viime kädessä puhe-etikettiä, joka on olennainen resurssi tavoitteellisen yhteistyön edellyttämän ilmapiirin luomisessa. Vuorovaikutuksen tunnelman ja ilmapiirin parantamiseksi voidaan käyttää erilaisia keinoja – tutkitussa institutionaalisessa diskurssissa käytetyt da- ja tak-partikkelit ovat luonteeltaan implisiittisiä puhe-etiketin keinoja.

Lisäksi tutkimus tuotti näyttöä siitä, että da ja tak ovat useimmiten synonyymisia siten, että tak voidaan korvata da:lla, mutta ei aina toisin päin. Tätä on kuitenkin tutkittava tarkemmin laajemmilla aineistoilla, samoin kuin sukupuoli- ja muita yksilökohtaisia eroja da:n ja tak:n käytössä. Tutkimus tarjoaa kaiken kaikkiaan pohjaa myös eri kieliä vertailevalle tutkimukselle sekä korostaa kulttuuri- ja puhe-etiketin huomioimisen tärkeyttä venäjän kielen opetuksessa vieraana kielenä sekä kääntäjän ja tulkin koulutuksessa.

Avainsanat: venäjän kielen da- ja tak-partikkelit, puhe-etiketti, diskurssianalyysi, kommunikaatio

частицы да и так, речевой этикет, дискурс-анализ, межличностная коммуникация