Fonologinen tietoisuus tarkoittaa lapsen kykyä havaita sanojen muodostuvan pienemmistä kokonaisuuksista, kuten riimistä ja alkusoinnusta, tavuista ja äänteistä. Tämä tietoisuus on merkittävä tekijä lukemaan oppimisessa ja se ennustaa tulevaa lukutaitoa. Ennen lukutaitoa kehittyvää fonologista tietoisuutta on Suomessa tutkittu kuitenkin varsin vähän. Samoin yksi- ja kaksikielisessä ympäristössä kasvamiseen, sekä muiden ympäristötekijöiden vaikutuksiin lapsen fonologisen tietoisuuden kehityksessä, on kiinnitetty vähän huomiota. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaista on neljävuotiaiden lasten fonologinen tietoisuus ja voidaanko siinä havaita eroja yksi- ja kaksikielisessä ympäristössä kasvaneiden lasten välillä. Lisäksi tutkittiin, onko kasvuympäristön erilaisten kielen käyttöön liittyvien tilanteiden määrällä yhteyttä siihen, kuinka lapset tunnistavat kielten sisältämiä äännerakenteita.

Tutkittavista lapsista (N = 50) puolet oli yksikielisistä suomalaisperheistä ja puolet kaksikielisistä perheistä, joissa äidit olivat syntyperältään venäläisiä ja isät suomalaisia. Lasten fonologista tietoisuutta tutkittiin riimin tunnistuksen, alkusoinnun tunnistuksen, tavutietoisuuden sekä äännetietoisuuden tehtävillä. Yksikielisessä ympäristössä kasvaneet lapset tutkittiin suomen kielellä ja kaksikielisessä ympäristössä kasvaneet tämän lisäksi venäjän kielellä. Kasvuympäristön erilaisia tilanteita tutkittiin pyytämällä vanhempia arvioimaan, kuinka usein he lukivat ja lauloivat lapselle, kuinka usein lapsi katsoi televisiota, oleili kavereiden kanssa ja kävi harrastuksissa. Kaksikielisten perheiden vanhemmat arvioivat kyseisten tilanteiden määrää sekä suomen että venäjän kielten osalta. Lisäksi vanhempia pyydettiin arvioimaan kuukauden tarkkuudella lapsen hoitopaikka ja -kieli koko lapsen eliniän ajalta. Kaksikielisten perheiden vanhemmat arvioivat myös, kuinka paljon he käyttivät äidinkieltään kahdenkeskisissä keskusteluissa lapsensa kanssa, sekä keskusteluissa, joissa myös toinen vanhempi tai lapsen sisarus oli paikalla. Lisäksi he esittivät kokonaisarvion siitä, kuinka paljon lapsi kuuli ympäristössään suomea ja venäjää.

Tässä tutkimuksessa havaittiin, että odotusten mukaisesti neljävuotiaiden lasten fonologinen tietoisuus oli varsin kehittymätöntä. Siinä ei havaittu eroja yksi- ja kaksikielisessä ympäristössä kasvaneiden lasten välillä. Kaksikielisyydestä ei siis havaittu olevan sen enempää hyötyä kuin haittaakaan lapsen fonologisen tietoisuuden kehitykselle. Kasvuympäristön erilaisista tilanteista lukukokemukset vanhempien kanssa olivat vahvasti yhteydessä saman kielen fonologiseen tietoisuuteen kaksikielisessä ympäristössä kasvaneilla lapsilla, mutta yksikielisessä ympäristössä kasvaneilla lapsilla tätä yhteyttä ei löytynyt. Lisäksi mitä enemmän kaksikielisessä ympäristössä kasvanut lapsi oli ollut suomenkielisessä päivähoidossa kodin ulkopuolella, ja mitä enemmän hän käytti eri tilanteissa suomea, sitä parempi suomen kielen fonologinen tietoisuus hänellä oli. Yksikielisessä ympäristössä kasvava lapsi saa enemmän kuin riittävästi kielellisiä kokemuksia äidinkielellään, jolloin yksittäisillä tilanteilla ei näytä olevan suurta merkitystä fonologisen tietoisuuden kehityksessä. Jotta kaksikielinen lapsi tulisi tietoiseksi molempien kieltensä rakenteista, on hänen saatava kielellisiä virikkeitä jatkuvasti näillä molemmilla kielillään. Lapsen tietoisuus kielen sisältämistä äännerakenteista ei siis kehity tyhjiössä, vaan vaatii monipuolista kielellistä ympäristöä kasvualustakseen.

Avainsanat: fonologinen tietoisuus, kaksikieliset, kasvuympäristö, neljävuotiaat