Intertekstuaalisuus on tekstejä toisissa teksteissä, merkityksiä rivien välissä. Kun musikaalin päähenkilö kehottaa etsimään kanssaan mustaa Graalin maljaa, libreton kääntäjän on löydettävä repliikille relevantti tulkintakehys. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millainen funktio intertekstuaalisilla viittauksilla on modernin, läpisävelletyn musikaalin libretossa ja miten tekstienväliset suhteet vaikuttavat laulettavan libreton kääntämiseen. Samalla etsitään vastausta siihen, millaisia tekstianalyyttisia taitoja musikaalilibreton suomentaminen edellyttää ja miten kääntäjän on mahdollista tasapainoilla libreton sisällön ja musikaalin nuottikuvan asettamien vaatimusten välillä.

Tutkimusaineistona käytettiin Michael Kunzen sanoittaman ja Jim Steinmanin säveltämän Tanz der Vampire -musikaalin librettoa, jota analysoitiin kirjallisuudentutkija Kiril Taranovskin kehittämän subtekstianalyysin avulla. Koska pelkän tekstianalyysin ei vielä oletettu paljastavan, mitkä potentiaalisista käännösratkaisuista sopivat yhteen teoksen nuottikuvan kanssa, libretto suomennettiin osana analysointiprosessia. Musikaalilibreton suomentamiseen soveltuvien käännösstrategioiden tarkastelussa hyödynnettiin Ritva Leppihalmeen tutkimusta alluusioiden kääntämisestä.

Subtekstianalyysi osoitti, että intertekstuaaliset viittaukset saivat tutkimusaineistossa mitä moninaisimpia funktioita. Ne muun muassa karakterisoivat henkilöhahmoja, toivat tekstiin mustaa huumoria, toimivat kokonaisten keskustelujen rakennuspalikoina, jäsensivät musikaalin suhdetta reaalimaailmaan ja loivat tarinankerronnallista jännitettä. Samalla kävi ilmi, ettei Tanz der Vampiren intertekstuaalisuus ollut sidoksissa saksankielisten maiden kulttuuriin. Sen sijaan se vaikutti merkittävästi käännöstyöhön, koska jokainen tekstienvälinen kytkentä toi aktivoituessaan jotain uutta alkuperäisen libreton tulkintaan.

Tutkielman perusteella voidaan todeta, että Taranovskin analyysimetodista on huomattavaa hyötyä intertekstuaalisesti värittyneen tekstin kääntäjälle, vaikka musikaalin libretossa nuottikuva viime kädessä ratkaiseekin, mitä potentiaalisista käännösratkaisuista on mahdollista käyttää. Tutkielma osoitti myös, että tähänastisissa tutkimuksissa painotettu tekninen toimivuus on kiistatta laulettavan librettokäännöksen perusedellytys, mutta itse kääntämisen problemaattisuuteen sen tarkastelu ei vielä tarjoa vastausta. Myös intertekstuaalisuus on vain yksi osa kaunokirjallista teosta, minkä vuoksi moni musikaalilibreton kääntämisen kannalta relevantti kysymys jää vaille vastausta vielä subtekstianalyysin jälkeenkin. Musikaalin kääntämistä käsittelevälle jatkotutkimukselle näyttää siis olevan selvä tarve, sillä laadukkaista librettokäännöksistä hyötyy yleisön lisäksi koko kohdekielisen produktion valmistamiseen osallistuva työyhteisö.

Avainsanat: intertekstuaalisuus, kääntäminen, libretot, musikaalit, teatteri, vampyyrit