Tässä tutkielmassa tarkastellaan kahden tilannekomediasarjan tekstityksissä esiintyvää omissiota eli tekstityksestä pois jätettyjä elementtejä. Tekstittäminen on hyvin rajoitettua kääntämistä niin ajan kuin tilankin puolesta, ja tämän vuoksi tekstittäjä joutuu usein tekemään hankaliakin ratkaisuja. Dialogia ei saa kokonaisuudessaan käännettyä, joten puhetta on tiivistettävä ja osia siitä on jätettävä kokonaan pois. Tämä tutkimus tarkastelee päivittäin lukemiemme televisiotekstitysten suhdetta alkukieliseen puheeseen.

Taustoitan tutkimustani tekstittämisen yleisesittelyllä, minkä jälkeen pohdin puhutun ja kirjoitetun kielen eroja, jotka ovat oleellisia puhutun alkutekstin kääntämisessä toisenkieliseksi tekstiksi. Tarkastelen myös tilannekomediagenren erityisluonnetta ja huumorin kääntämistä sekä perehdyn tarkemmin tiivistämiseen ja omissioon tekstittäjän työkaluina.

Tutkimusaineistonani käytin yhteensä neljää jaksoa kahdesta amerikkalaisesta tilannekomediasarjasta, Ellen Show’sta ja Frasieristä. Jaottelin aineistossa esiintyvän omission eri kategorioihin, jotka pohjautuvat Liisa Tiittulan puhutun ja kirjoitetun kielen erojen analyysiin. Esitän myös omission kokonaismäärän ja määrällisen jakauman tutkimusaineistossani taulukon avulla.

Suurin osa omissiosta keskittyi puhutun ja kirjoitetun kielen eroihin, mutta myös sisällöllistä omissiota esiintyi yllättävän paljon. Oletin huumorin aiheuttavan ongelmia komediasarjojen tekstittäjille, mutta se oli omissiossa vain hyvin pienessä osassa. Kahden eri tekstittäjän ratkaisut olivat hyvin samantyyppisiä niin määrällisesti kuin laadullisestikin, mikä johtunee osittain tilannekomedian formaattiluonteesta mutta myös tietyistä yleisistä lainalaisuuksista tekstittäjien työssä.

Avainsanat: omissio, tekstittäminen, puhuttu ja kirjoitettu kieli, tilannekomedia