Tämä tutkimus käsittelee toimittajien tapaa sisällyttää lähteiltä lainattu puhe oman puheensa sekaan uutisteksteissä. Luodakseen uutisista eheitä kertomuksia, toimittajien on johdatettava ja valmisteltava lukijaa ennen lähteiltä lainatun puheen esittämistä, sekä usein myös selitettävä ja tulkittava tätä toisesta kontekstista lainattua puhekatkelmaa. Tutkimus koskee kahden ranskalaisen poliitikon, Nicolas Sarkozyn ja Laurent Fabius:in puheen arviointia toimittajien taholta. Tutkimuksen korpus muodostuu Le Monde ja Libération ­lehdissä toukokuussa 2005 julkaistuista artikkeleista, jotka käsittelevät EU:n perustuslakia ja sitä koskevaa Ranskassa 29.5.2005 pidettyä kansanäänestystä. Tutkimuksen hypoteesina oli, että toimittajat käyttävät usein subjektiivisia ilmaisuja välittäessään lähteiden puhetta sen sijaan, että olisivat täysin neutraaleja.

Tutkimuksen lähtökohtana on journalismin ihanne, joka velvoittaa toimittajia kertomaan uutiset mahdollisimman objektiivisesti. Kuitenkin jo uutisjuttujen muodostaminen eri vaiheissaan, sekä viimeistään kielenkäytön välttämätön subjektiivisuus aiheuttavat sen, että toimittajat eivät voi koskaan saavuttaa täydellistä objektiivisuutta. Tutkimuksen ensimmäinen tavoite olikin etsiä niitä kielellisiä ilmaisuja, joiden avulla toimittajat arvioivat lähteitä ja heidän puhettaan joko positiivisesti tai negatiivisesti. Tutkimuksen toisena tavoitteena oli tutkia, millaisia identiteettejä toimittajat luovat lähteille, sekä millaisia suhteita muodostuu toimittajien ja lähteiden välille. Tämän jälkimmäisen tutkimusongelman kohdalla käytettiin teoreettisena viitekehyksenä kriittistä diskurssianalyysia.

Tutkimus osoitti hypoteesin oikeaksi: toimittajat käyttävät usein subjektiivisesti värittyneitä ilmaisuja arvioidessaan lähteitä ja näiden puhetta. Erityisesti subjektiivisuus tuli esiin tietyissä sanaluokissa ja tutkimus kohdistuikin pääasiassa toimittajien käyttämiin verbeihin, adjektiiveihin ja substantiiveihin. Verbien valinnalla toimittaja voi arvioida siteeraamansa puheen totuudellisuutta ja hyväksyttävyyttä, sekä luoda lukijaa kiehtovia vastakkainasetteluja eri lähteiden välille. Le Monde keskittyi lähinnä Nicolas Sarkozyn ja Laurent Fabius:in puheiden luotettavuuden arviointiin, Libération puolestaan vastakkainasettelujen ja konfliktien luomiseen eri henkilöiden välille. Tutkimus toi esiin myös sen, että toimittajat ”lainaavat” usein erilaisia ilmaisuja mm. sotilaallisesta, uskonnollisesta ja urheilusanastosta ja käyttävät niitä metaforisesti kuvatakseen poliittisia tapahtumia. Näin toimittajat yrittävät tehdä poliittiset artikkelit lukijan näkökulmasta mielenkiintoisemmiksi. Poliittisten ”spektaakkelien” luomisen ohella myös narratiivisten keinojen käyttö auttaa yksinkertaistamaan asioita ja tekemään ne lukijan silmissä mielenkiintoisimmiksi.

Asiasanat: objektiivisuus, uutisjournalismi, toimittajan diskurssi, lähteiden diskurssi, Libération, Le Monde, Nicolas Sarkozy, Laurent Fabius