Tausta ja tavoite:

Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (TAYS) vastasyntyneen infektioriski arvioidaan kohonneeksi, jos äidillä on tiettyjä infektioriskitekijöitä. Näitä vastasyntyneitä seurataan ensimmäisen 48 tunnin ajan tarkemmin. Tutkimuksessa ”Rutiiniverikokeiden merkitys vastasyntyneiden infektiodiagnostiikassa” oli tavoitteena arvioida C-reaktiivisen proteiinin (CRP) määrityksen tarpeellisuutta päätettäessä sellaisten vastasyntyneiden hoidosta, joilla infektioriski on kohonnut.

Tutkimusasetelma:

Tämä tutkimus oli retrospektiivinen kohorttitutkimus, jossa aineistona oli TAYS:ssa vuonna 2007 infektion hoidossa olleet vastasyntyneet. Aineisto jaettiin tarkastelua varten hoitoon otettaessa oireisiin ja hoitoon otettaessa oireettomiin, joita vertailtiin infektion kehittymisen ja hoidon keston suhteen.

Tulokset:

Infektion hoitoon otettaessa oireisia vastasyntyneitä oli aineistossa 257 ja oireettomia 29. Hoitoon otettaessa oireiset ja hoitoon otettaessa oireettomat eivät merkitsevästi eronneet toisistaan CRP:n merkittävän nousun suhteen (korkein CRP >10 mg/l).  Aineistossa 72:llä oli ensimmäinen CRP koholla (>10 mg/l) ja 214:lla ensimmäinen CRP oli matala (<10 mg/l). Hoitoon otettaessa oireiset ja hoitoon otettaessa oireettomat eivät merkitsevästi eronneet antibiootihoidon pituuden (yli tai alle neljä päivää) suhteen, mutta hoitoon otettaessa oireisia hoidettiin useammin alle neljä päivää.

Johtopäätökset:

Noin joka kymmenennellä CRP-arvoa nostavan infektion kehittäneellä vastasyntyneellä ei ollut hoitoon otettaessa oireita, eli ilman CRP:n määritystä 10 % infektioista olisi jäänyt diagnosoimatta varhaisessa vaiheessa. Tulos puoltaa sellaisten vastasyntyneiden, joiden infektioriski on kohonnut, infektiodiagnostiikassa TAYS:ssa käytössä olevia periaatteita.

Avainsanat: vastasyntyneen infektion oireet, C-reaktiivinen proteiini, verenkuva, I/T-suhde