Suurten valtimoiden jäykistyminen ja luun mineraalitiheyden väheneminen ovat tiloja, jotka etenevät ikäännyttäessä ja monissa sairauksissa. Näiden tilojen välillä on havaittu yhteys monissa tutkimuksissa. Valtimoiden jäykistymistä aiheuttaa erityisesti niiden seinämän keskikerroksen kalsifikaatio. Kalsifikaation on todettu olevan aktiivinen prosessi, jossa suonen seinämän solut erilaistuvat luun solujen kaltaisiksi ja alkavat tuottaa luun kaltaista, suonta voimakkaasti jäykistävää kudosta. Valtimoiden jäykistyminen, jota mittaa hyvin pulssiaallon etenemisnopeuden kasvu, saattaa johtaa sydämen vajaatoiminnan ja muiden vaikeiden sairauksien syntyyn. Luun mineraalitiheyden väheneminen saattaa puolestaan johtaa osteoporoosiin ja luun murtumiin.

Tässä poikkileikkaustutkimuksessa tarkasteltiin luun mineraalitiheyden yhteyttä pulssiaallon etenemisnopeuteen 257:llä 26–43-vuotiaalla terveellä nuorella aikuisella. Koko kehon impedanssikardiografialla mitattu pulssiaallon etenemisnopeus oli molemmilla sukupuolilla ikäryhmää vastaavalla tasolla. Naisilla se oli tilastollisesti merkitsevästi pienempi kuin miehillä (Md 7.0 (6.6, 7.8) vs 7.7 (6.7, 8.9), p = 0.001). Ikään ja sukupuoleen suhteutettu lannenikamien mineraalitiheyden z-score oli naisilla yli ja miehillä hieman alle viiteryhmänsä arvojen (Md 0.15 (−0.50, 1.10) vs −0.20 (−0.90, 0.80)). Naisten ja miesten z-score-arvot erosivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi (p = 0.012). Pulssiaallon etenemisnopeus oli heikosti mutta tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä L2–L4-nikamien z-score-arvoon miehillä siten, että mitä suurempi oli pulssiaallon etenemisnopeus, sitä pienempi oli luun mineraalitiheys (r = −0.300, p < 0.01). Ilmiötä ei havaittu naisilla (r = 0.007).

Lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että ilmiötä selittivät miehillä muut tekijät, eikä pulssiaallon etenemisnopeuden ja vähäisemmän luun mineraalitiheyden välillä havaittu monimuuttuja-analyysissä enää tilastollista merkitsevyyttä. Tämä voi myös johtua melko pienestä aineistosta ja tutkittujen iästä. On mahdollista, että yhteys verisuonijäykistymisen ja alhaisen luun mineraalitiheyden välillä pystyttäisiin osoittamaan suuremmassa aineistossa vanhemmilla henkilöillä. Mikäli tämä yhteys pystyttäisiin osoittamaan nuorilla aikuisilla, olisi perusteltua etsiä merkkejä sydän- ja verenkiertoelimistön toimintahäiriöistä niiltä, joilla ilmenee alentunutta luun mineraalitiheyttä – ja päinvastoin. Riittävän ajoissa aloitettu interventio, oli se sitten elintapoihin liittyvä tai farmakologinen, vähentäisi tehokkaasti sekä luuston että sydän- ja verenkiertoelimistön toimintahäiriöitä ja niistä seuraavien sairauksien ilmaantuvuutta.

Asiasanat:Valtimoiden jäykkyys Valtimoiden kalsifikaatio Luun mineraalitiheys