Tutkimuksessa selvitellään sosiaalityön paikkaa ja sisältöä yhdyskuntapalvelussa ja pohditaan, mitä seurauksia eri tavalla painottuneiden työorientaatioiden käytöllä voi olla yhdyskuntapalvelun suorittajalle. Tutkimusmetodina on käytetty ryhmähaastattelua. Haastatteluaineiston lisäksi aineistona ovat yhdyskuntapalvelutyöntekijöiden kirjoitelmat. Tutkimuksen ilmiökenttää jäsennettäessä on käytetty metodisena apuvälineenä ja tulkintakehikkona kehysanalyysin ideaa.

Tutkimuksessani näkökulma on työntekijöiden työnkuvauksissa ­ niissä tehdyissä asioissa ja puhutuissa seurauksissa. Kuvausten perusteella työskentelytavoista puhuttaessa on hahmotettavissa kolme selkeää, toisistaan erottuvaa tulkintatapaa: vahvan ja monimuotoisen sosiaalityön asiakaslähtöisen työn kehys, latentin eli piilevän sosiaalityön manageristinen kehys sekä niukasti sosiaalityön aineksia sisältävä byrokratiatyön kehys. Aineistossa niitä kuvattaessa seuraavat sisällöt ja tulkinnat nousevat keskiöön: Asiakaslähtöinen työskentelyote kohtaa asiakkaan tarpeineen, eikä pelkästään rikosoikeudellisten toimien kohteena. Manageristinen ote voi olla hyvin toimintaympäristötietoista ja kriminaalihuollon perusosaamista laajentavaa työskentelyä erityisesti asiakastilanteiden solmukohdissa, mutta sillä voi olla myös toisenlaisia, sosiaalityötä kaventavia sisältöjä. Byrokratiatyön mallissa periaatteessa turvataan oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen kohtelu; asiakasta ei kuitenkaan kohdata yhdyskuntaseuraamuksen toimeenpanoagendaa laajemmassa merkityksessä, jolloin kuntoutukseen ja uusintarikollisuuteen tähtäävät tavoitteet saatetaan ohittaa. Kehysanalyysin tulkintamalleihin liitetyt dynaamiset piirteet ­ liukuvuus, muuntuvuus ja limittäisyys ­ näkyvät myös tässä tutkimuksessa kehysten vaihtelevuutena keskustelujen ja kirjoitelmien edetessä. Näin ollen aineistosta paikannetut työskentelykehykset eivät ole staattisia ja toisiaan poissulkevia, vaan pikemminkin tilanteittain eläviä ja toisiaan täydentäviä kuitenkin siten, että tietynlainen yhtenäinen ja hallitsevampi ”punainen lanka” kuultaa taustalta. Vaikka yhdyskuntapalvelun ja sosiaalityön suhde näyttää jännitteiseltä, enemmistö tutkimukseeni osallistuneista pitää juuri sosiaalityöllisen asiakastyön vahvistamista tärkeänä keinona turvata korkeatasoista työskentelyä.

Muutamissa kotimaisissa, viime vuosina aihepiiriä käsitelleissä tutkimuksissa keskeiseksi lopputulemaksi on näyttänyt muodostuneen yhdyskuntapalvelutyöskentelyn jakautuminen kontrolli- ja sosiaalityön suuntiin sekä työskentelyn tasapainoilu näiden keskiössä. Tämän tutkimuksen uutena sisältönä aiempaan tutkimukseen verrattuna on manageristisen työskentelysuuntauksen vahva esiinmarssi. Yhdyskuntapalvelutyöskentelyyn liittyvät manageristiset piirteet tulevat voimakkaasti esiin paitsi työntekijöiden omissa työskentelykuvauksissa, myös kriittisissä puheenvuoroissa nykyisiä, organisatorisia työskentelysuosituksia kohtaan. Toinen tärkeä huomio on juuri sosiaalityön esiintyminen vahvasti latautuneena lähes kaikissa puheenvuoroissa kehyksestä riippumatta, mikä viestii edelleen sen selkeästä mukanaolosta kriminaalihuoltotyössä, halutaan sitä sitten tai ei. Tällä hetkellä organisaation hieman epäselvät signaalit sosiaalityötä kohtaan näyttävät herättävän hämmennystä, mikä näkyy myös yhdyskuntapalvelun työkäytäntöjen tasolla. Tämä kertoo siitä, että Kriminaalihuoltolaitoksen olisi tärkeää ratkaista sosiaalityön merkitys ja asema yhdyskuntapalvelun kontekstissa.

Hakutermit:

yhdyskuntapalvelu, sosiaalityö,asiakkuus, asiantuntijuus, työskenteluorientaatio,managerismi