Hakutermit:

kehitysvammaisuus, ikääntyminen, palvelujärjestelmä, arviointi, hyvinvointi, sosiaalinen tuki

Kolmivuotisen, vuoden 2003 lopussa päättyneen Ikäperhe-projektin tarkoituksena on ollut tarjota tukea perheille, joissa aikuinen kehitysvammainen henkilö asuu yhdessä iäkkäiden vanhempiensa kanssa. Tukea on pyritty antamaan perheen omista lähtökohdista siten, että perheenjäsenet voivat ­ niin halutessaan ­ asua kotonaan yhdessä mahdollisimman pitkään. Tavoitteena on myös ollut kehitysvammaisen henkilön omatoimisuustaitojen kehittäminen siten, että hän saa paremmin omat kyvyt käyttöönsä, ja pystyy jatkossa mahdollisimman omatoimiseen ja itsenäiseen asumiseen, jolloin voidaan välttyä laitoshoitosijoituksilta. Kuntien näkökulmasta tavoitteena on ollut uuden toimintamallin kehittäminen kunnissa tehtävän perhetyön tueksi. Projekti on saanut taloudellista tukea Raha-automaattiyhdistykseltä vuosina 2000-2003. Ikäperhe-projektissa mukana olevien perheiden määrä on vaihdellut vuosittain, ollen noin 120. Projektin koko kohderyhmään kuuluvia perheitä on arvioitu olevan noin 3000.

Projektin hallinnoinnista on vastannut kehitysvammaisten Tukiliitto. Sitä on toteutettu yhdessä 22 kunnan sekä Vanhustyön Keskusliiton kanssa. Käytännön työtä ovat tehneet 19 perhetyöntekijää, jotka ovat työskennelleet pääasiallisesti kotikunnissaan. Toimintaa on ohjannut, ja siitä on vastannut Tukiliiton Ikäperhe-projektin projektipäällikkö, tukenaan toimistotyöntekijä ja muutaman kerran vuodessa kokoontuva taustatyöryhmä, johon on kuulunut edustajat Kehitysvammaisten Tukiliitosta, Vanhustyön Keskusliitosta, kunnista, perheistä, Kehitysvammaisten Palvelusäätiöstä ja perhetyöntelijöistä. Kunnissa perhetyöntekijöiden lähin yhteistyötaho on ollut yhteyshenkilö, joka on pääasiallisesti ollut joko sosiaalijohtaja, sosiaalityöntekijä, avohuollon tai vanhustenhuollon ohjaaja.

Ikäperhetutkimuksen tarkoituksena on ollut seurata ja arvioida projektia. Se on muotoutunut konstruktionistiseksi arviointitutkimukseksi, ja tutkijan rooli konsultoivaksi, ikäperhetyötä tukevaksi. Tämä on toteutunut lukuisten, projektipäällikön sekä myös perhetyöntekijöiden kanssa käytyjen keskustelujen kautta. Ongelmia on aiheuttanut tutkimuksen ajoitus suhteessa projektiin. Tutkimus on alkanut vasta projektin oltua toiminnassa jo yli vuoden, ja se on käytännössä päättynyt seitsemän kuukautta ennen projektin päättymistä. Tutkimuksen ulkopuolella ovat keskeiset, projektin päättymiseen liittyvät kysymykset, ja perheiden asema tässä tilanteessa. Myöskään palvelumallin hyödyntämisestä kunnan palvelujärjestelmässä projektin jälkeen ei ole tietoa.

Tutkimus on sosiaalitieteellistä tutkimusta Ikäperhe-projektin pohjalta. Sen tausta muodostuu vanhuuden salutogeneettisestä ja vammaisuuden ekokulttuurisesta viitekehyksestä. Näissä teorioissa korostetaan ihmisten omien voimavarojen hyödyntämistä, ja kotia kuntoutuksen paikkana. Tutkimuksessa on sosiaaligerontologisia painotuksia, tarkastelun kohteena on muun muassa se, mitä mahdollisuuksia yhteiskunta antaa ihmiselle elää ja toimia siten, että hän kokee vanhenevansa haluamallaan tavalla.

Arvio projektista on muodostunut lähinnä perhetyöntekijöiden kertomusten pohjalta. Perheiden omat, 13 perheen haastatteluun ja kaikille perheille suunnattuun kyselyyn pohjautuvat näkemykset sekä kuntien yhteyshenkilöiltä saadut vastaukset tarkentavat tätä kuvaa. Aineistona on lisäksi käytetty ikäperhetyötä varten hankittua materiaalia.

Varsinaisen tutkimus on rakentunut kaksiosaisesti siten, että aluksi on seurattu projektin etenemistä prosessina. Tässä yhteydessä on käytetty koko tutkimusaineistoa, ja sitä on analysoitu temaattisesti. Teemat ovat muodostuneet projektityöhön liittyvien vaiheiden pohjalta. Perhetyöntekijöiden kertomusten yksityiskohtaisempi tarkastelu on muodostunut performatiivisesta analyysistä, jota käyttämällä on haluttu korostaa kertomusten persoonallista ja subjektiivista ulottuvuutta.

Aineistojen analyysin avulla saatu kuva Ikäperhe-projektista jatkaa elämäänsä ja muuttaa muotoaan tutkimuksen pohjalta käytyjen ja käytävien keskustelujen. Tutkimuksen eräänä tarkoituksena onkin toimia keskustelun avaajana, ja nostaa esiin ikääntyvien perheiden arkeen, tulevaisuuden suunnitteluun ja palvelujärjestelmään liittyviä kysymyksiä

Ikäperheperhetyön avulla on saatu merkittäviä tuloksia perheiden turvallisuuden tunteen ja kehitysvammaisten omatoimisuustaitojen lisääntymisenä. Kehitysvammaisia henkilöitä on projektityön tuella voinut jäädä ikäperhetyöntekijän, omaisten ja kunnallisen palvelujärjestelmän yhteisen tuen avulla kotiinsa asumaan vanhemman kuoltua tai jouduttua sairaalaan. Työntekijät ovat rohkaisseet perheitä kunnallisten palvelujen käyttäjiksi.

Ikäperhetyöllä on ollut merkittävä, ennaltaehkäisevää kansanterveyttä tukeva merkitys, perhetyöntekijöiden esimerkiksi tarjotessa perheille ravitsemusneuvontaa ja kannustaessa erityisesti kehitysvammaisia liikkumaan.

Tutkimuksen pohjalta on noussut esiin myös tulevaisuudessa tarvittava, kunnallista sosiaali- ja terveystoimen työtä tukeva, muiden toimijoiden rooli vanhusten palvelujen järjestäjinä.