Uusperheet edustavat omanlaistaan kulttuurista lapsuuden paikkaa, jossa kysymykset perheestä ja vanhemmuudesta eivät ole itsestäänselviä. Uusperheet muotoutuvat vanhempien avioeron ja uusien parisuhteiden myötä, joissa on mukana lapsia aiemmista liitoista. Vuoden 1999 lopussa Suomessa oli 47 000 uusperhettä (7,6 % kaikista perheistä). Näihin perheisiin kuului 97 000 alle 18-vuotiasta lasta (8,6 % kaikista lapsista). Tämän lisäksi uusperheissä asuu 18 vuotta täyttäneitä ei-yhteisiä lapsia. Samoin monet perheet ovat ajoittain 'uusperhetilassa' muualla asuvien aiemmista liitoista syntyneiden lasten vieraillessa vanhempansa luona. Uusperhe onkin ilmiönä perhetilastojen välittämää kuvaa laajempi.

Tässä tutkimuksessa uusperhe otetaan tarkasteluun lasten kautta. Mielenkiinto on siinä, millaisena perhe ja läheissuhteet ja niihin kietoutuvat ongelmat rakentuvat lapsille. Tutkimuksen aineistona ovat uusperheissä elävien lasten sekä uusperheissä eläviä lapsia työssään kohtaavien ihmissuhdeammattilaisten haastattelut. Lasten haastattelu itsessään on yksi tutkimuksen haasteista, lapsille annetaan paikka pätevinä oman elämänsä asiantuntijoina. Uusperheen tarkastelu lapsista käsin edustaa uutta näkökulmaa aiemmin aikuis- ja perhekeskeisessä uusperhetutkimuksessa.

Uusperheessä elävien lasten perhe- ja läheissuhteiden tarkastelun teoreettinen perusta on kriittisessä perhetutkimuksessa ja lapsuuden sosiologiassa. Tällöin lasten perheen nähdään merkityksellistyvän lapsille eri tilanteissa eri tavoin ja lasten itsensä annetaan määritellä oma perheensä.

Lasten perhemäärittelyissä yhdistyvät eri tavoin perhesuhteiden biologiset, juridiset, sosiaaliset ja psykologiset ulottuvuudet. Uusperheessä elävälle lapselle perhe voi olla (1) yhdessä asuvat uusperheen jäsenet (2) yhdessä asuvat ja näiden lisäksi muualla asuva biologinen vanhempi ja mahdollisia sisaruksia, (3) alkuperäinen biologinen perhe, tai perhe voi olla (4) jatkuva prosessi, jossa eri ihmisten kuuluminen perheeseen voi vaihdella. Vanhempien uudet kumppanit, useimmiten äitien uudet miehet samoin kuin uudet sisarukset tulevat määritellyiksi samojen ulottuvuuksien kautta. Keskeinen tulos on, että nämä suhteet eivät ole itsestään selvyyksiä,eivätkä samanlaisina pysyviä. Sen sijaan niitä määritellään uusperheen arkipäivän käytännöissä - ja lapsilla itsellään on tärkeä rooli suhteiden aktiivisena määrittelijänä.

Asiantuntijoiden tulkinnat lasten uusperhesuhteista nousevat ongelmatilanteiden perustalta. Yhtäältä uusperheillä asiakkaina nähdään olevan samanlaisia ongelmia kuin millä tahansa perheillä. Toisaalta uusperheiden nähdään kohtaavan ongelmia, joihin muut perheet eivät voi edes törmätä. Ammatillinen orientaatio uusperheeseen on hyvin aikuis- ja perhekeskeinen. Yleisellä tasolla asiantuntijat hyväksyvät vapaasti neuvotellut perhesuhteet. Ongelmien ratkaisut kuitenkin löydetään tiukasti määritellyistä perhesuhteista, joissa lapsilla ei ole neuvottelun sijaa.

Elämä lapsena uusperheessä vaatii kykyä eritellä omaa paikkansa moninaisten suhteiden keskellä. Lapset näyttävät selviytyvät hyvin, jos heille annetaan riittävästi tilaa heidän omiin tulkintoihinsa. Vaatimus sopeutua moninaisiin perhesuhteisiin voi olla myös liikaa lapsille. Molemmissa tilanteissa ymmärtävät ja joustavat vanhemmat uusperheessä ja biologisessa perheessä ovat erityisen tärkeitä.

Tutkimus avaa suomalaisittain vähän tutkittua uusperheen kenttää ja piirtää poikkileikkauskuvaa uusperheissä elävien lasten perhesuhteiden moninaisuudesta. Tämän moninaisuuden tunnistaminen ja suhteiden ulottuvuuksien erittely antaa näköaloja niin uusperheiden ongelmien kanssa työskentelyyn kuin lasten moninaistuvan perhekulttuurin ymmärtämiseen. Tutkimus tarjoaa myös yhden esimerkin lapsilähtöisen tarkastelutavan soveltamisesta empiiriseen lasten haastatteluihin perustuvaan tutkimukseen ja vie näin osaltaan eteenpäin yhteiskuntatieteellistä lapsuustutkimusta.

WHAT IS 'FAMILY' FOR A CHILD? -- Interpretations of children's stepfamily relationships

Stepfamilies form a special cultural environment for childhood within which the questions of family and parenthood need to be reconsidered. Modern stepfamilies come into being when parents get divorced and form new pair relationships with children from an earlier marriage or marriages. In Finland there were 47 000 stepfamilies in 1999, which is 7.6% of all families. These stepfamilies contained 97 000 children under the age of 18, that is to say 8.6% of all children in the entire population. There are also children over the age of 18 living in stepfamilies, not to mention those children who are in a 'stepfamily state' when they visit their parents' new families. Thus the phenomenon is even larger than the picture supplied to us by the statistics.

Stepfamilies are typically defined as a risk for children, both in everyday discussions and in research. In this research the problem orientation is not taken for granted. Instead, I will open the debate to include different definitions of stepfamily relations, those originating from children living in stepfamilies themselves as well as those produced by professionals meeting stepfamilies in their daily work.

In this research, the stepfamily is studied from the child's point of view. Compared to the adult- and family-centred history of stepfamily research, the viewpoint is quite new. Research into this particular area began in the USA in the late 70's when researchers as well as clinicians saw the stepfamily resulting from divorce as a new phenomenon differing from the nuclear family. In Finland, discussion of this new family form with new attendant problems was first undertaken by family counsellors in the 1980s.

The theoretical basis for the study of how children living in stepfamilies define their family and familial relationships is derived from the critical sociology of family as well as from the new sociology of childhood. Bringing children and family conceptually together in the field of childhood studies represents an effort to bring children back to families, seeing family not as a self-evident locus of childhood but as a meaningful web of relations which is activated in different situations in different ways. The empirical data consists of 15 child interviews and 20 family professional interviews. Interviewing children was one of the challenges of this study. In it they are considered to be competent informants of their own life and interviewed very much like adults in general.

As a result, children define their families in many different ways, combining biological, juridical, social and psychological dimensions of family relations. How children emphasise and use these elements varies. For a child, the family can be viewed from four different perspectives: those with whom s/he is presently living; those with whom s/he is living and others (the new family of the non-residential parent); the original biological parents; and finally as an ongoing process in which the members may vary over time. New parents, mainly stepfathers, and new sisters and brothers are defined by the same dimensions. One important result is that relations are not self-evident. They are instead constructed in the everyday practices of stepfamily life in which children are active participants.

Professional definitions of children's family relations in the stepfamily context are grounded in the problem context. On the one hand, stepfamilies as clients are seen as having the same sort of problems as families in general. On the other hand, stepfamilies are seen as having problems that other families do not face. The professional orientation is very much family and adult centred. Generally, they accept freely negotiated family relations. When problems emerge, solutions are found within strict family boundaries which the children have no chance to negotiate.

To live as a child in a stepfamily requires the capacity of reflexivity. Children seem to manage well if they are given enough room for their own definitions. Reflexivity in family relations may, however, be too much for a child's capacity. In both situations understandable and flexible biological and stepparents are extremely important.