Rintasyöpä on iso kansanterveyden ongelma. Se on yhä yleisempi myös hedelmällisessä iässä olevalla naisväestöllä. Huomionarvoista on sen esiintyminen raskauteen liittyen, nk. raskaudenaikainen rintasyöpä (pregnancy associated breast cancer, PABC). Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että rintasyöpä on monitekijäinen sairaus ja että solujen erilaistumiseen liittyvät biomarkkerit voivat toimia taudin kehittymisen merkkiaineina.

Oletimme, että ennen diagnoosia mitatut seerumin D-vitamiini (25-dihykroksivitamiini D, 25-OHD) -tasot yhdessä elimistön (steroidi) hormonitasojen ja Epstein-Barr viruksen (EBV) sekä p53 -kasvurajoitegeenin ilmentymisen kanssa voisivat toimia PABC-riskin merkkeinä. Altistumisen/ merkkiaineiden toteamisen oikeellisuus ja laatu varmistettiin tutkimalla säilytysajan vaikutusta D -vitamiiniin ja steroidihormoneihin seeruminäytteissä, joita säilytettiin vuosien ajan -25 °C:ssa. Tutkimuksemme käytti molekyyliepidemiologisia menetelmiä arvioimaan ennen diagnoosia määritettävien biomarkkereiden (25-OHD, EBV-serologia ja p53 sekä seerumin androstenedioni) ilmentämää rintasyövän kehittymisen riskiä, erityisenä kohteenaan PABC, joka on yksi aggressiivisimpia rintasyöpätyyppejä.

Tapaus-verrokkitutkimuksemme oli upotettu Äitiysneuvolakohorttiin (Finnish Maternity Cohort, FMC), joka on väestöpohjainen, raskauden ensi kolmanneksella otetuista seeruminäytteistä koostuva biopankki. Tutkittavat tapaukset koostuivat kahdesta ryhmästä: naisista, joilla todettiin rintasyöpä vähemmän kuin 10 vuoden (mutta enemmän kuin 20 kuukauden) kuluttua seeruminäytteenotosta, ja naisista, joilla todettiin rintasyöpä raskauden aikana tai vuoden sisällä seeruminäytteenotosta. Iän ja raskaushistorian suhteen kaltaistetut verrokit valittiin samasta aineistosta. Seeruminäytteistä tutkittiin kiertävä 25-OHD D-vitamiinitason määrittämiseksi, immunoglobuliini G (IgG) -luokan vasta-aineet EBV:n varhaisille (early, EA) ja tuma (nuclear, EBNA) antigeeneille ja EBV:n monistumista aktivoivalle ZEBRA-proteiinille. p53-proteiinin ja sen IgG -vasta-aineiden tasot mitattiin myös.

Havaitsimme, että seeruminäytteiden 24 vuodenkaan säilytys -25 °C:ssa FMC -biopankissa ei vaikuttanut 25-OHD:n mitattavuuteen, ja että näytteitä voi käyttää hormonien ja D-vitamiinin yhteyksiin liittyvissä tutkimuksissa, on kuitenkin tärkeätä kaltaistaa tapaukset ja verrokit näytteenoton vuodenajan suhteen.

Yleisesti ottaen emme havainneet mitään yhteyttä D-vitamiinitasojen ja rintasyöpäriskin välillä. Toisaalta korkeat D-vitamiinitasot liittyivät kohonneeseen raskauden aikana tai pian sen jälkeen todettavan rintasyövän riskiin. Aikaisemmin sairastettu EBV -infektio ei liittynyt kohonneeseen PABC -riskiin, mutta henkilöillä, joilla oli suositusten mukaan riittävät D-vitamiinitasot, serologiset EBV- reaktivaation merkkiaineet liittyivät merkitsevästi kohonneeseen riskiin. Ennen diagnoosia otettujen seeruminäytteiden p53-määrityksistä havaitsimme kohonneiden p53 -autovasta-ainetasojen liittyvän kohonneeseen riskiin saada PABC. Riski oli tilastollisesti merkitsevä henkilöillä, joilla oli kohonneet D-vitamiini- tai androstenedionitasot.

Tutkimuksemme on ensimmäisenä tuottamassa epidemiologista todistusaineistoa tärkeistä PABC-riskin biomarkkereista. Yhteys D-vitamiinitasojen ja PABC-riskin välillä oli merkitsevä henkilöillä, joilla todettiin EBV-reaktivaatio. Nämä havainnot muistuttavat yhteyksiä, joita on todettu EBV:n, D-vitamiinin ja kroonisten tautien, esimerkiksi multippeliskleroosin, välillä, mutta taustamekanismit jäävät epäselviksi. Jatkotutkimuksia tarvitaan, jotta voidaan paremmin ymmärtää kiertävän veren biomarkkereiden merkitys raskaudenaikaisen rintasyöpäriskin kannalta.

Breast cancer is a major public health problem, which is increasingly common in fertile-aged female populations, notably, also in conjunction with pregnancy (during pregnancy or one year post partum, i.e. the so called pregnancy associated breast cancer, PABC). Earlier findings indicate that breast cancer has a multi-factorial etiology, and biomarkers associated with cell differentiation and proliferation may act as potential indicators of the disease development. We assumed that prediagnostic serum vitamin D (25-dihydroxy vitamin D, 25-OHD) levels together with endogenous (steroid) hormone expression, exposure to Epstein-Barr virus (EBV), p53 expression might be potential indictors of the PABC risk. The validity and quality of the exposure/indicator measurements were confirmed by studying the effect of storage time on vitamin D and steroid hormones in serum samples stored for many years at -25 0C.

The present study utilised molecular epidemiological tools to evaluate the role of prediagnostic biomarkers (25-OHD, EBV and p53 serological markers as well as androstenedione) on the risk of development of breast cancer, with particular emphasis on PABC, one of more aggressive sub-groups of breast cancer.

Our case-control study was nested within the Finnish Maternity Cohort (FMC), a population-based biobank of first trimester serum samples. Eligible breast cancer cases consisted of two groups; women who developed breast cancer not more than ten years (but more than 20 months) from the date of sampling, and women with breast cancer diagnosis during pregnancy or one year after date of sample withdrawal. Age and pregnancy history matched controls were sampled within the same study population. The serum samples were analysed for 25-OHD as a measure of circulating vitamin D, immunoglobulin G (IgG) antibodies specific for EBV antigens Early Antigen (EA), EBV nuclear antigen (EBNA) and EBV replication activator, the ZEBRA protein. Levels of serum IgG antibodies specific to p53 and p53 protein were also studied.

We found that serum samples stored in the FMC biobank at -25 0C for up to 24 years does not affect 25-OHD detectability, and the samples can be used to study hormone and vitamin D-disease associations. However, it is important to match cases and controls for season of sample withdrawal in vitamin D related studies. No association was observed between vitamin D levels and risk of breast cancer in general. On the other hand, higher levels of vitamin D were associated with increased risk of breast cancer occurring during or soon after pregnancy. Previous EBV infection was not associated with increased risk of PABC, but serological EBV reactivation markers among individuals with more than sufficient levels of vitamin D were associated with a significantly increased risk of the disease. As for the association between prediagnostic serum p53 levels and PABC risk, we found that higher levels of p53 autoantibody were associated with a modest increased risk for development of PABC, which was significant among women with higher levels of vitamin D and androstenedione. This is the first study to provide direct epidemiological evidence on important biomarkers of the risk of PABC. The positive association between levels of vitamin D and risk of PABC remained significant among women with positive EBV reactivation. These observations are reminiscent of observations on other associations between EBV, vitamin D and chronic diseases, e.g. multiple schlerosis, but the underlying mechanisms remain not clear. Further studies are warranted to better understand the role and potential impact of circulating biomarkers on the risk of breast cancer occurring during or soon after pregnancy.