Rintasyöpä on iso kansanterveyden ongelma. Se on yhä yleisempi myös hedelmällisessä iässä olevalla naisväestöllä. Huomionarvoista on sen esiintyminen raskauteen liittyen, nk. raskaudenaikainen rintasyöpä (pregnancy associated breast cancer, PABC). Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että rintasyöpä on monitekijäinen sairaus ja että solujen erilaistumiseen liittyvät biomarkkerit voivat toimia taudin kehittymisen merkkiaineina.

Oletimme, että ennen diagnoosia mitatut seerumin D-vitamiini (25-dihykroksivitamiini D, 25-OHD) -tasot yhdessä elimistön (steroidi) hormonitasojen ja Epstein-Barr viruksen (EBV) sekä p53 -kasvurajoitegeenin ilmentymisen kanssa voisivat toimia PABC-riskin merkkeinä. Altistumisen/ merkkiaineiden toteamisen oikeellisuus ja laatu varmistettiin tutkimalla säilytysajan vaikutusta D -vitamiiniin ja steroidihormoneihin seeruminäytteissä, joita säilytettiin vuosien ajan -25 °C:ssa. Tutkimuksemme käytti molekyyliepidemiologisia menetelmiä arvioimaan ennen diagnoosia määritettävien biomarkkereiden (25-OHD, EBV-serologia ja p53 sekä seerumin androstenedioni) ilmentämää rintasyövän kehittymisen riskiä, erityisenä kohteenaan PABC, joka on yksi aggressiivisimpia rintasyöpätyyppejä.

Tapaus-verrokkitutkimuksemme oli upotettu Äitiysneuvolakohorttiin (Finnish Maternity Cohort, FMC), joka on väestöpohjainen, raskauden ensi kolmanneksella otetuista seeruminäytteistä koostuva biopankki. Tutkittavat tapaukset koostuivat kahdesta ryhmästä: naisista, joilla todettiin rintasyöpä vähemmän kuin 10 vuoden (mutta enemmän kuin 20 kuukauden) kuluttua seeruminäytteenotosta, ja naisista, joilla todettiin rintasyöpä raskauden aikana tai vuoden sisällä seeruminäytteenotosta. Iän ja raskaushistorian suhteen kaltaistetut verrokit valittiin samasta aineistosta. Seeruminäytteistä tutkittiin kiertävä 25-OHD D-vitamiinitason määrittämiseksi, immunoglobuliini G (IgG) -luokan vasta-aineet EBV:n varhaisille (early, EA) ja tuma (nuclear, EBNA) antigeeneille ja EBV:n monistumista aktivoivalle ZEBRA-proteiinille. p53-proteiinin ja sen IgG -vasta-aineiden tasot mitattiin myös.

Havaitsimme, että seeruminäytteiden 24 vuodenkaan säilytys -25 °C:ssa FMC -biopankissa ei vaikuttanut 25-OHD:n mitattavuuteen, ja että näytteitä voi käyttää hormonien ja D-vitamiinin yhteyksiin liittyvissä tutkimuksissa, on kuitenkin tärkeätä kaltaistaa tapaukset ja verrokit näytteenoton vuodenajan suhteen.

Yleisesti ottaen emme havainneet mitään yhteyttä D-vitamiinitasojen ja rintasyöpäriskin välillä. Toisaalta korkeat D-vitamiinitasot liittyivät kohonneeseen raskauden aikana tai pian sen jälkeen todettavan rintasyövän riskiin. Aikaisemmin sairastettu EBV -infektio ei liittynyt kohonneeseen PABC -riskiin, mutta henkilöillä, joilla oli suositusten mukaan riittävät D-vitamiinitasot, serologiset EBV- reaktivaation merkkiaineet liittyivät merkitsevästi kohonneeseen riskiin. Ennen diagnoosia otettujen seeruminäytteiden p53-määrityksistä havaitsimme kohonneiden p53 -autovasta-ainetasojen liittyvän kohonneeseen riskiin saada PABC. Riski oli tilastollisesti merkitsevä henkilöillä, joilla oli kohonneet D-vitamiini- tai androstenedionitasot.

Tutkimuksemme on ensimmäisenä tuottamassa epidemiologista todistusaineistoa tärkeistä PABC-riskin biomarkkereista. Yhteys D-vitamiinitasojen ja PABC-riskin välillä oli merkitsevä henkilöillä, joilla todettiin EBV-reaktivaatio. Nämä havainnot muistuttavat yhteyksiä, joita on todettu EBV:n, D-vitamiinin ja kroonisten tautien, esimerkiksi multippeliskleroosin, välillä, mutta taustamekanismit jäävät epäselviksi. Jatkotutkimuksia tarvitaan, jotta voidaan paremmin ymmärtää kiertävän veren biomarkkereiden merkitys raskaudenaikaisen rintasyöpäriskin kannalta.