Uutta tietoa bakteeriperäisen verenmyrkytyksen taudinkuvaan ja ennusteeseen liittyvistä tekijöistä

Bakteremialla eli bakteeriperäisellä verenmyrkytyksellä tarkoitetaan bakteerilajin lisääntymistä verenkierrossa, ja kyseessä on melko yleinen esimerkiksi keuhkokuumetta tai virtsatieinfektiota komplisoiva sairaus. Taudin oirekuva vaihtelee yksilöittäin lieväoireisesta infektiosairaudesta vaikeaan verenkiertoelimistön häiriötilaan, monielinvaurioon ja kuolemaan. Eri bakteereiden tiedetään aiheuttavan keskimäärin eri vaikeusasteisia taudinkuvia, mutta tästä huolimatta usein samankin bakteerilajin aiheuttama verenmyrkytys on taudinkuvaltaan eri yksilöillä erilainen. Tähän mennessä on tunnistettu huonoon ennusteeseen liittyviä yksilöön liittyviä tekijöitä, joita ovat esimerkiksi syöpäsairaudet, muut krooniset sairaudet, ja korkea ikä. Sensijaan elintapojen merkityksestä verenmyrkytyspotilaan tai ylipäänsä infektiopotilaan ennusteeseen on rajallisesti tietoa. Vaikka bakteeriperäisen verenmyrkytyksen hoitomenetelmät ovat kehittyneet viime vuosina, taudinkuvat ovat edelleen huonosti ennustettavia, ja kuolleisuus tautiin on korkea. Tämän tutkimuksen tärkein tavoite on selvittää geneettisten tekijöiden ja elintapojen merkitystä bakteremiapotilaiden ennusteeseen, sekä selvittää bakteremiariskiin liittyviä geneettisiä tekijöitä. Tutkimuksessa etsitään bakteremian taudinkulkuun vaikuttavia tekijöitä, jotta hoito voidaan jatkossa suunnata paremmin.

Väitöstutkimus perustui etenevästi kerättyyn potilasjoukkoon Tampereen yliopistollisessa sairaalassa hoidetuista aikuisista verenmyrkytyspotilaista. Lihavuus ja tupakointi olivat verenmyrkytyspotilaiden itsenäisiä kuoleman vaaratekijöitä. Tupakointi myös lisäsi grampositiivisen bakteerin aiheuttaman verenmyrkytyksen riskiä potilailla, jotka kantoivat luonnollisen immuunijärjestelmän säätelyyn osallistuvan mannoosia sitovan lektiinigeenin (MBL2-geenin) eksonialueella varianttialleelia eli perinnöllisen rakennevaihtelun läpikäynyttä vaihtoehtoista geenialuetta. Tutkimuksessa saatiin viitteitä verisuonten typpioksidisynteesiin osallistuvan geenin (eNOS) eksonialueen polymorfismin eli monimuotoisuuden osallisuudesta verenmyrkytyspotilaiden verenpainevasteen säätelyyn ja siitä, että gramnegatiivisten ja grampositiivisten bakteerien aiheuttamat verenmyrkytykset eroavat verenpaineen säätelymekanismien osalta toisistaan. Väitöstyö osoitti aminohappopilkkomiseen osallistuvan indoliamiini 2,3-dioksigenaasi (IDO) entsyymin korkean pitoisuuden liittyvän selkeästi verenmyrkytyspotilaiden kuolemanriskiin. IDO-välitteiset mekanismit vaikuttavat tutkimuksen perusteella keskeisiltä vaikean verenmyrkytyksen taudinkehityksessä ja tämän tapahtumaketjujen salpaaminen voi jatkossa tarjota lisää hoidollisia mahdollisuuksia.

Väitöstutkimus viittaa siihen, että yksilöiden väliset erot sairastumisherkkyydessä bakteeriperäiseen verenmyrkytykseen selittyvät osittain geeni-ympäristövuorovaikutussuhteilla ja elintavoilla on merkitystä verenmyrkytyspotilaiden ennusteen kannalta. Verenpainevasteen säätelyyn osallistuvien geenien monimuotoisuus voi selittää osaltaan verenmyrkytyspotilaiden erilaisia verenpainevasteita aiheuttajabekteerista riippuvaisesti ja näiden geenien roolia taudinkuvaan ja ennusteeseen tulee jatkossa selvittää suurissa väestöpohjaisissa tutkimuksissa. Koska korkea IDO-entsyymin pitoisuus ennusti verenmyrkytyspotilaiden kuolleisuutta, jatkossa on tärkeää selvittää IDO-entsyymin rooli verenmyrkytykseen liittyvässä immuunijärjestelmän lamaantumisessa eli immunoparalyysissä, koska nykykäsityksen mukaan juuri immunoparalyysillä on tärkeä rooli vaikeasta taudista kärsivillä potilailla.