Sosiaalipsykologian alaan kuuluvassa väitöskirjassa tutkitaan matkapuhelimen käyttöä arkisena sosiaalisena toimintana. Pääaineistona ovat puhelut, tekstiviestit sekä videoidut WAP-sovelluksen käyttötilanteet. Tutkimuksessa on kehitetty lähestymistapa, jossa yhdistetään etnometodologinen vuorovaikutuksen analyysi ja ekologisen psykologian näkemys toiminnan mahdollisuuksista eli tarjoumista (affordance). Lähestymistapa soveltuu hyvin matkapuhelimen ja muiden informaatioteknologioiden todellisten käyttötilanteiden analyysiin.

Matkapuhelinsovellutusten käytettävyys näyttäytyy tutkimuksessa kolmen ulottuvuuden käsiteltävyyden (handling), käsitettävyyden (comprehensibility) ja soveltuvuuden (applicability) kautta. Käsiteltävyys viittaa laitteen fyysiseen ja haptiseen ulottuvuuteen. Käsitettävyys liittyy siihen, miten laitteen toimintalogiikka on ymmärrettävissä. Soveltuvuudella tarkoitetaan niitä toiminnan mahdollisuuksia, joita käyttäjä huomaa laitteessa olevan suhteessa omiin toiminnan päämääriinsä.

Tutkimus osoittaa, että kännykkäpuhelut ovat helposti omaksuttava sosiaalisen toiminnan muoto sekä teknologian käsiteltävyyden, käsitettävyyden että soveltuvuuden tasolla. Puhelimella soittamisen perustoiminnot ovat ihmisille tuttuja jo lankapuhelimista. Lankapuhelinteknologiasta poiketen matkapuhelimesta voidaan puhua kehon jatkeena . Tutkimus tuo esiin, miten toimintaa jäsennetään sen oletuksen mukaan, että jokaisella on henkilökohtainen kännykkä aina mukana. Tuo jatkuvan yhteyden mahdollisuus näkyy esimerkiksi tapaamisten likimääräisenä sopimisena: Soitellaan vaikka lauantaina puolelta päivin, että missä mennään .

Tekstiviestivuorovaikutuksen analyysi paljastaa, että tekstiviestit muodostavat sekä rakenteellisesti että sisällöllisesti omanlaisensa kommunikoinnin muodon. Vuorovaikutus jäsentyy mm. puhutun keskustelun rakenteita hyödyntäen, kuitenkin tekstiviestiympäristöön soveltaen. Tällöin on syntynyt joitakin erityisesti tekstiviestivuorovaikutukselle ominaisia toimintoja, kuten viestiketjun lopettaminen käskymuotoiseen ilmaisuun. Pääsääntöisesti tekstiviestejä käytetään joko arjen koordinointiin tai sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen. Tekstiviestispesifiin suhdetoimintaan liittyvät mm. sellaiset tunnelmoinnit , joiden sisältöä vain viestijät osaavat tulkita ja joiden ilmapiiri voi olla hyvin intiimi.

Varhaisen vaiheen WAP-palveluiden käytön analyysi osoittaa, miten palveluiden käytettävyyttä rajoitti se, että käyttäjät kohtasivat toistuvia ongelmia monimutkaisten valikkorakenteiden ja moniselitteisten toimintovaihtoehtojen kanssa. Kysymys oli siis sovelluksen käsitettävyyden tason ongelmista. Tutkimuksessa tarkastellaan eroa hyödyllisten välineiden (tool) ja käsittämättömien koneiden (machine) välillä. Puhelut ja tekstiviestit ovat helposti omaksuttavia sovelluksia, jotka opittuaan käyttäjän ei tarvitse tuskailla itse laitteen kanssa, eli tällöin laite toimii hyödyllisenä välineenä. Sama laite, kännykkä, muuttui kuitenkin käsittämättömäksi koneeksi WAP-sovellusta käytettäessä, koska sen ominaisuudet eivät aina olleet ymmärrettäviä käyttäjän toiminnan kannalta. Tällöin käyttäjän huomio siirtyi pois omasta toiminnan päämäärästä koneen toimintalogiikan miettimiseen. Ihmiset kohtaavat samankaltaisia ymmärrettävyyden ongelmia myös muiden informaatioteknologioitten käytössä. Yksityiskohtaisen käyttäjän ja laitteen välisen vuorovaikutuksen tarkastelun avulla voidaan selvittää, millaisia toiminnan mahdollisuuksia (affordansseja) laite todellisuudessa käyttäjälleen tarjoaa.