Tässä väitöstutkimuksessa haetaan mahdollisia yhteyksiä internet-pohjaisten resurssien toistuvan käytön, näihin kohdistuvan luottamuksen ja episteemisten uskomusten välillä. Väitöstyö sai alkunsa jokapäiväisistä havainnoista, jotka viittasivat siihen, että tieto- ja viestintäteknologian käyttöönotto oli muuttamassa erilaisia käytäntöjä ja koulutuksen yhteydessä erityisesti oppimisen käytäntöjä. Väitöskirjan alkutaival osui samaan aikaan kuin vilkas keskustelu niin sanotuista diginatiiveista. Heräsi myös epäily, että internet-pohjaisten resurssien runsas käyttö saattaa heijastua muutoksina opiskelijoiden episteemisissä uskomuksissa.

Väitöskirjan päätavoite on valaista ilmiötä, jota tutkimuksen alussa kutsuttiin termillä googlaava lähestymistapa [googling approach]. Ilmentääkö googlaaminen taustalla olevaa luottamusta internet-pohjaiseen tietoon, ja ilmentääkö googlaaminen myös muuttunutta käsitystä tiedosta ja tietämisestä, toisin sanoen muuttuneita episteemisiä uskomuksia?

Väitöskirja rakentuu kokonaisuudessaan kyselyaineistolle, joka kerättiin erään ammattikorkeakoulun ensimmäisen vuoden opiskelijoiden keskuudessa (N=916). Opiskelijat edustivat viittätoista eri koulutusohjelmaa. Tutkimuskysymyksiin haettiin vastauksia analysoimalla aineistoa tilastollisin menetelmin, kuten keskiarvojen vertailulla, klusterianalyysillä, eksploratorisella ja konfirmatorisella faktorianalyysillä sekä korrelaatioanalyysillä.

Väitöskirja koostuu kolmesta osatutkimuksesta ja yhteenveto-osasta, joka antaa yleiskatsauksen tutkimusten taustasta, käytetyistä tutkimusmenetelmistä, tutkimusten tuloksista, ja päättyen kriittiseen keskusteluun koskien tutkimuksia ja niiden tuloksia. Ensimmäisen osatutkimuksen tulokset osoittivat, että sekä TVT-käytännöt että TVT-taidot vaihtelevat suuresti, ja kumoavat näin ollen aiemmat oletukset kauttaaltaan internettaitoisesta diginatiivien sukupolvesta. TVT-käytäntöjen perusteella tunnistettiin viisi TVT-käyttäjäklusteria, ja näistä klustereista vain kaksi muistutti diginatiiveja sekä TVT-käytäntöjen että suoritusperusteisten, TVT-taitoja mittaavien testien osalta.

Toisessa osatutkimuksessa episteemisten uskomusten ulottuvuuksien joukkoa laajennettiin kolmella uudella ulottuvuudella: konstruktivistinen lähestymistapa oppimiseen, internetluottamus ja dialogiperustainen oppiminen [constructivist approach to learning, internet reliance, learning by dialogue]. Näistä ulottuvuuksista internet-luottamus ilmaisee uskoa internet-pohjaisen tiedon hyödyllisyyteen ja luotettavuuteen.

Kolmannen osatutkimuksen analyysit paljastivat positiivisia korrelaatioita kolmen episteemisten uskomusten ulottuvuuden ja internet-luottamuksen välillä, mikä viittaa internet-luottamuksen ja naiivien episteemisten uskomusten väliseen yhteyteen. Naiivit episteemiset uskomukset omaava henkilö näkee tiedon varmana, absoluuttisena ja muuttumattomana (certainty of knowledge), koostuvan yksiselitteisistä, yksittäisistä palasista (structure of knowledge), ja että tieto on pohjimmiltaan peräisin joltakin auktoriteetilta (omniscient authority). Väitöskirjan päätavoitteen kannalta erityisesti internet-luottamuksen ja auktoriteettilähtöisyyden välinen positiivinen korrelaatio on tärkeä, koska nämä ulottuvuudet voivat tarjota välineet algoritminen auktoriteetti -käsitteen kriittiseen tarkasteluun.

Teoreettisena implikaationa väitöskirja kyseenalaistaa episteemisten uskomusten mittaamiseen tähän saakka käytettyä ulottuvuuksien rakennetta ja korostaa edelleen tietämisen perustelun (justification for knowing) -ulottuvuuden sisällyttämistä episteemisten uskomusten mittaamiseen. Teoreettisesta implikaatiosta seuraa metodologinen implikaatio, jossa ehdotetaan kyselypohjaisessa mittaamisessa käytettävien väittämien kehystämistä vastaajalle relevanttiin kontekstiin. Kontekstuaalisen kehystämisen ansiosta vastaajien olisi helpompi ottaa kantaa kyselyn väittämiin, mikä osaltaan voisi myötävaikuttaa tarkempaan mittaamiseen. Käytännön implikaationa väitöskirja esittelee käsitteen episteeminen linjakkuus, joka ymmärretään oppimisaktiviteetteja ohjaavana periaatteena, jossa aiheita esitellään ja opitaan tarkoituksenmukaisella episteemisellä tasolla.

Käsitteellisesti väitöskirja sijoittuu useiden tieteenalojen ja tutkimusalojen risteyskenttään, kuten ihminen ja tietotekniikka, TVT- ja mediakäytännöt, epistemologia (yksilötasolla) sekä kasvatus- ja informaatiotieteet. Internet- luottamuksen ja naiivien episteemisten uskomusten yhteyteen liittyvä havainto korostaa informaatiolukutaidon merkitystä nykymaailmassa, jossa tieto on ubiikkia ja usein peräisin tuntemattomista tai vahvistamattomista lähteistä. Internet- luottamuksen ja auktoriteettilähtöisyyden välinen korrelaatio nostaa esiin non- humaaneja (algoritmisia) auktoriteetteja koskevan keskustelun haasteet, ja on erityisen kiinnostava, kun otetaan huomioon algoritmisesti tuotetun sisällön lisääntyvä käyttö. Tärkeä tulevaisuuden tutkimusalue olisi selvittää, missä määrin – ja millä perustein – käyttäjät pystyvät tunnistamaan eron inhimillisten lausuntojen/väittämien ja algoritmisesti tuotetun sisällön välillä.