Sosiaaliset suhteet ovat keskeinen osa hyvää vanhuutta. Sosiaalisten suhteiden merkitykset ja niihin liittyvät mahdollisuudet ja rajoitteet kytkeytyvät niihin konteksteihin, joiden puitteissa ikäihminen elää elämäänsä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalisia suhteita ja ikääntymisen tiloja ja paikkoja sosiaalisen tilan käsitteen näkökulmasta. Sosiaalinen tila ymmärretään sellaisina ikäihmisille merkityksellisinä arkielämän tiloina, kuten koti ja palvelutalo, joissa toteutuu sosiaalisia suhteita ja aktiviteetteja. Näihin tiloihin puolestaan vaikuttavat laajemmat yhteiskunnalliset kontekstit, joista tässä tutkimuksessa tarkastellaan paikoillaan vanhenemisen politiikkaa ja COVID-19-pandemiaa. Näiden yhteiskunnalliseen tilanteeseen, tilaan ja aikaan sidottujen kontekstien puitteissa kiinnostuksen kohteena ovat sosiaalisten tilojen tuottamat mahdollisuudet ja haasteet ikääntyneiden ihmisten sosiaalisille suhteille ja vuorovaikutukselle.

Tutkimuksen aineisto koostui kotona asuvien vanhoista vanhimpien ihmisten haastatteluista (n=45), palvelutalossa asuvien ikäihmisten kanssa toteutetuista ryhmäkeskustelusta (n=7) ja yksilöhaastatteluista (n=10) sekä koronapandemia-aikana toteutetuista puhelinhaastatteluista kotona ja palvelutalossa asuvien ikäihmisten kanssa (n=31). Lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin osallistuvaa havainnointia palvelutalossa (35 tuntia). Osallistujat olivat iältään 64–101-vuotiaita. Kaikki aineistot on kerätty Pirkanmaalla Suomessa. Aineistot analysoitiin hyödyntäen laadullista sisällönanalyysia, kehysanalyysia ja asemointianalyysia.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että sosiaaliset tilat mahdollistavat ja rajoittavat ikäihmisten sosiaalisia suhteita ja vuorovaikutusta. Keskeinen sosiaalinen tila ikäihmisille oli koti, joka yhdessä sen lähialueen kanssa mahdollisti sosiaalisia kontakteja sekä avun ja tuen saamisen. Koti voi kuitenkin olla myös rajoitettu ja yksinäinen tila. Myös palvelutalo voitiin ymmärtää ikäihmisen kotina, mutta se oli samanaikaisesti myös monitahoinen, laitosmaisia ja yhteisöllisiä piirteitä sisältävä sosiaalinen tila, joka mahdollisti erilaisia sosiaalisia suhteita ja vuorovaikutusta. Kodin ulkopuolella, julkisissa tiloissa, liikkuminen ei ollut itsestäänselvyys ikäihmisille. Syynä tähän oli heikentynyt toimintakyky, mutta myös koronapandemian mukanaan tuoma tilojen sääntely sekä tiloissa liikkumisen hyväksyttävyyden kyseenalaistuminen. Erityisesti niille, joille kodin ulkopuolella liikkuminen oli hankalaa, virtuaaliset tilat tarjosivat keinon pitää yhteyttä toisiin ihmisiin. Virtuaaliset tilat voitiin kuitenkin samanaikaisesti kokea ulossulkevina ja riittämättöminä tyydyttämään ihmisen sosiaaliset tarpeet. Myös muistot voidaan ymmärtää sosiaalisena tilana, jossa ikäihminen voi vierailla. Samoin kuin virtuaaliset tilat, muistot ylittävät fyysisen tilan rajat mahdollistaen sosiaalisen yhteisyyden tunteita ilman tarvetta poistua kotoa.

Sosiaalisiin tiloihin liittyvät erilaiset kokemukset ja tulkinnat sekä niiden tarjoamat mahdollisuudet sosiaalisille suhteille osoittavat, että sosiaalisilla tiloilla on keskeinen merkitys hyvinvoinnin tuottamisessa ikääntyneille. Kodin merkityksen keskeisyys ikäihmisten sosiaalisen elämän näkökulmasta antaa aihetta tarkastella kriittisesti paikoillaan vanhenemisen politiikkaa, jossa ikäihmisten sosiaalisten tarpeiden näkökulma näyttää jäävän fyysisten tarpeiden sekä kodin fyysisen ympäristön korostamisen jalkoihin. Havaittu tilojen rajoittavuus, jota koronapandemia erityisesti korosti, taas osoittaa ikääntymisen paikkojen haavoittuvuuksia, kuten yksinäisyyttä ja ulossulkemista, joiden huomiotta jättäminen asettaa ikääntyneet heikompaan asemaan. Ikäihmisten sosiaalisten suhteiden tutkimus voi hyötyä laajemmasta ajan ja paikan lähestymistavasta, jossa tarkastelun kohteena eivät ole vain fyysiset tilat ja niihin kytkeytyvät sosiaaliset suhteet, vaan myös virtuaaliset ja ihmisen mielikuvituksessa esiintyvät tilat ja suhteet. Tästä huolimatta tärkeää on kuunnella ikäihmisten omia näkemyksiä parhaista tavoista täyttää heidän sosiaaliset tarpeensa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää paikkoihin sekä ikääntyneiden ihmisten sosiaalisen osallistumiseen ja yhteenkuuluvuuteen vaikuttavien politiikojen arvioinnissa ja kehittämisessä.