Useissa tutkimuksissa on havaittu yhteys depression ja heikentyneen luuntiheyden välillä. Lisäksi depressiolääkkeiden, erityisesti SSRI-lääkkeiden, on raportoitu vaikuttavan luukudokseen, mutta tutkimustulokset ovat olleet ristiriitaisia. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli koota yhteen tietoa tutkimuksista, jotka käsittelevät depressiota ja osteoporoosia. Katsaukseen löytyi yhteensä 16 tutkimusartikkelia julkaisuvuosilta 2007–2020. Katsausartikkeleissa tarkasteltiin depression tai depressio-oireiden vaikutusta luuntiheyteen ja luun aineenvaihdunnan merkkiaineisiin. Lisäksi osa katsausartikkeleista tarkasteli SSRI-lääkkeiden ja trisyklisten depressiolääkkeiden vaikutuksia luukudokseen.

Useissa tutkimuksissa depressio tai depressio-oireet olivat yhteydessä pienentyneeseen luuntiheyteen tai muutoksiin luukudoksen aineenvaihdunnan merkkiaineissa. Luuntiheysmittauksia koskevissa meta-analyyseissä efektikoot vaihtelivat tutkimuksesta ja luuntiheyden mittauskohdasta riippuen (d=-0,12...-0,41). Meta-analyyseissä yhteys depression ja pienentyneen luuntiheyden välillä näytti korostuvan niissä tutkimuksissa, joissa depression arviointi perustui standardoituihin kriteereihin itsearviointikyselyiden sijaan. Laajassa meta-analyysissä lannerangan luuntiheys oli depressiota sairastavilla 4,7 % pienempi verrattuna terveisiin henkilöihin, kun depressiodiagnoosi perustui DSM-kriteereihin ja 2,3 % pienempi, kun depressio-oireita oli arvioitu itsearviointikyselyillä.

Kuusi tähän katsaukseen löytynyttä artikkelia tarkasteli depressiolääkkeiden vaikutuksia luukudokseen. Osassa tutkimuksista havaittiin SSRI-lääkkeiden käyttäjillä pienentynyt luuntiheys tai muutoksia aineenvaihdunnan merkkiaineissa verrattuna lääkkeitä käyttämättömiin henkilöihin.

Katsausartikkeleiden perusteella vaikuttaa mahdolliselta, että depressiopotilaat saattavat olla suuremmassa riskissä osteoporoosin kehittymiselle. Aiheesta tarvittaisiin lisää laadukasta tutkimusta, jossa depressio-oireita on arvioitu huolellisesti ja luukudokseen vaikuttavia tekijöitä (kuten ikä, paino, tupakointi, fyysinen aktiivisuus, ravitsemus, sairaudet ja lääkitykset) on otettu kattavasti huomioon.

Osteoporoosi on sairautena ”hiljainen” ja usein ensimmäinen merkki siitä on luunmurtuma. Osteoporoosin ehkäisyssä elintavoilla on keskeinen merkitys. Depressiopotilaita kohtaavan lääkärin olisi hyvä pitää mielessä, että useissa tutkimuksissa on saatu viitteitä luukudoksen muutoksista depressiota sairastavilla. Luiden terveyttä tukeviin elintapoihin olisikin depressiopotilaiden kohdalla syytä kiinnittää erityistä huomiota.