Aleksanteri Suuren vaikutus ihmiskuntaan on säilynyt makedonialaisen kuninkaan kuoleman jälkeen. Aleksanteria on käytetty lähteenä kirjallisuudessa, elokuvissa ja kuvataiteessa. Yksi pitkäaikainen Aleksanteria hyödyntävä taho on ollut katollinen kirkko. 1500-Luvulla katollisen kirkon paavi Paavali III toteutti Castel Sant’Angelossa korjaustöitä, joiden osana linnakkeessa sijaitseva Sala Paolina -huone remontoitiin. Remontoinnin tuloksena huoneen pääaiheeksi nousi Aleksanteri Suuri. Tämän pro gradu -tutkielman tehtävä oli tutkia sitä, miksi kristinuskoa edeltävä kuningas on valittu huoneen pääaiheeksi. Tutkimus toteutettiin taustoittamalla aikakauden merkittävät tekijät sekä hyödyntämällä taidetutkimuksen metodeja. Tutkimuksen merkittäviksi tekijöiksi nousivat katollinen kirkko, Aleksanteri Suuren merkitys 1500-luvulla, Kaarle V, sekä Ottomaanien valtakunta. Taustoituksella selvitettiin todennäköisimpiä syitä sille, miksi Aleksanteri Suuri oli valittu aiheeksi. Tämä toteutettiin vertailemalla huoneessa olevia Aleksanteri Suuri -freskoja aikakauden kontekstiin. Tutkimus osoitti, että Aleksanteri Suuren asema 1500-luvun eurooppalaisessa maailmassa oli suuri. Aleksanteri oli suosittu jokaisessa yhteiskunnanluokassa ja liittämällä kuninkaan nimi itseensä, oli mahdollista lisätä omaa yhteiskunnallista arvoasemaa. Tämän tutkimuksen lopullisena tuloksena muodostui käsitys siitä, että Aleksanteri valittiin kuvataiteen aiheeksi, koska se palveli paavia monella eri tavalla. Se lisäsi paavin yhteiskunnallista asemaa ja edisti katollisen kirkon esittämää maailmankäsitystä. Tämä maailmankäsitys piti sisällään doktriinin siitä, että katolisen kirkon paavit ovat Euroopan merkittävimpiä johtajia ja maallisten hallitsijoiden ylempiä. Todellisuudessa katollisen kirkon vaikutusvalta näihin maallisiin vallitsijoihin oli jo romuttunut. Kuvataiteen kautta käsitystä pystyttiin kuitenkin ylläpitämään.