Nykypäivänä, kun digitalisaatio on mahdollistanut monia uusia liiketoiminnan muotoja, antavat perinteiset viitekehykset aiempaa rajatummin vastauksia yrityksiä askarruttaviin kysymyksiin. Erityisesti perinteisemmillä toimialoilla on etsittävä keinoja pysyä teknologisen kehityksen mukana, mikä aiheuttaa sen, että monet yritykset löytävät itsensä täysin uudesta ja vieraasta liiketoimintaympäristöstä. Diplomityö käsittelee tuotteidensa ja palveluidensa kanssa jatkuvasti ohjelmistopainotteisempaan suuntaan siirtyvän yrityksen liiketoiminnan muutosta ja sitä, miten tuo uniikki toiminta olisi uudelleenmääriteltävissä liiketoimintamallin arkkityyppien kautta. Tutkimuksessa tavoiteltava tieto ei pelkästään ole arvokasta kohteena olevalle yritykselle, vaan se myös mahdollistaa mitä uniikimpien liiketoimintamallien tarkastelun tulevaisuudessa.

Koska tutkittava yritys ja sen kehittämä järjestelmä nojaavat pitkälti fyysisten laitteiden ja alustaohjelmiston ympärille rakentuvaan kokonaisuuteen, tämän tutkimuksen kohdalla teoria koostuu esineiden internetiä, digitaalista alustaa ja liiketoimintamalleja yleisesti käsittelevästä kirjallisuudesta. Esineiden internet tarjoaa yrityksille ja kuluttajille valtavasti mahdollisuuksia, mikä on lähtökohtaisesti hyvä asia. Moninaiset mahdollisuudet saattavat kuitenkin aiheuttaa omat haasteensa liiketoiminnassa, mikäli suuntaviivoja ei ole määritelty tarpeeksi tarkasti. Kun IoT-pohjaisen tuote-palvelukokonaisuuden kylkeen lisätään vielä alustaohjelmisto, tulee asiakasarvon tunnistamisesta, viestimisestä ja talteen ottamisesta suhteellisen vaikeaa.

Jotta kohdeyrityksen liiketoiminta olisi kaikkine teknologioineen ja konsepteineen asetettavissa liiketoimintamallin muottiin, on teorian kanssa lähdettävä liikkeelle kaikkein karkeimmista arkkityypeistä. Arkkityyppejä pyritään tunnistamaan sekä alustatalouden että IoT-pohjaisen liiketoiminnan asiayhteyksistä, jolloin tutkimus on mahdollista siirtää hyvin tehokkaasti kohti kohdeyrityksen liiketoimintaympäristöä. Vaikka teoria rajaakin arkkityyppejä oikeansuuntaisesti, tapahtuu niiden lopullinen jalostaminen empiirisen osuuden avulla.

Tutkimusmetodologisesta näkökulmasta tarkasteltuna työ voidaan määritellä laadulliseksi tapaustutkimukseksi. Empiriassa hyödynnetty aineisto kerättiin kolmen puolistrukturoidun haastattelun sekä kahden kohdeyrityksessä järjestetyn työpajan avulla. Haastatteluiden tavoitteena oli selvittää, mihin kunkin asiakassegmentin kokema asiakasarvo pohjautuu ja millaisia asioita asiakkaat yleisesti arvostavat kohdeyrityksen tarjoamassa järjestelmässä ja palvelussa. Ensimmäisessä työpajassa tuo kyseinen asiakasarvo vietiin kohdeyrityksen tarkasteltavaksi siten, että työpajaan osallistuvan henkilöstön oli työpajan päätteeksi mahdollista sanoittaa omia näkemyksiään arvolupausten muodossa. Toisen työpajan tavoitteena taas oli yhdistää ensimmäisessä työpajassa löydetyt arvolupaukset niitä parhaiten vastaaviin liiketoimintamallin arkkityyppeihin.

Tutkimusaineistosta on mahdollista päätellä, että kohdeyrityksen asiakassegmentit kokevat järjestelmästä arvoa hyvin erilaisin tavoin, jolloin myös järjestelmän arvokkuutta on syytä viestiä eri asiakassegmenteille eri tavoin. Lisäksi kohdeyrityksestä löytyy yhteinen näkemys siitä, miten ohjelmistotuote ja erilaiset asiakastarpeet sen ympärillä on mahdollista valjastaa tukemaan yrityksen strategisia tavoitteita. Erilaisia teknologioita käsittelevän teorian, asiakasarvoon pureutuvien haastatteluiden sekä asiakasarvon tulouttamiseen keskittyvien työpajojen perusteella voidaan sanoa, että kohdeyrityksen liiketoiminnan muutokseen sopivat parhaiten sellaiset liiketoimintamallit, jotka tukevat monitoiminnallisen ohjelmistojärjestelmän ominaisuuksien tarjoamista niitä tarvitseville asiakassegmenteille siten, että asiakasarvo saadaan tuloutettua järkevästi ja tehokkaasti.