Tässä tutkimuksessa olen tarkastellut ylimääräisen lapsilisäehdotuksen herättämän uutiskommentoinnin diskursseja Helsingin Sanomien kommenttipalstalla syksyllä 2022. Lisäksi olen tutkinut diskurssien sisäisiä eroja perheille tuotetuista positioista lapsilisän käyttäjinä. Teoriataustassa olen avannut lapsilisän asemaa osana Suomen hyvinvointivaltiota universalismin, perhepolitiikan ja lapsiperheköyhyyden näkökulmista. Lapsilisä on yksi harvoista universaaleista rahaetuuksista, ja se toimii perhepoliittisena tulonsiirtona lapsiperheille. Tulonsiirrot ovat merkittävä tulonlähde erityisesti pienituloisille perheille. Diskurssianalyysin teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi. Sosiaalisen konstruktionismin mukaan todellisuus rakentuu tapojen ja kielenkäytön vuorovaikutuksessa. Kielenkäyttö ei siis ainoastaan kuvaa maailmaa, vaan tuottaa, järjestää, merkityksellistää, jäsentää ja rakentaa sosiaalista todellisuutta, jossa elämme. Siksi mielipidemittausten lisäksi myös kielellisen merkityksellistämisen tutkiminen on tärkeää. Aineistona toimii ylimääräistä lapsilisää käsittelevä keskustelu Helsingin Sanomien kommenttipalstalla. Kommentteja aineistossa on 79. Kommenttipalstaa edeltää uutinen, joka kertoo valtiovarainministeri Annika Saarikon ehdotuksesta ylimääräisestä lapsilisästä syksyllä 2022. Tuloksena esittelen viisi diskurssia, joissa ylimääräisen lapsilisän arviointia ohjaavat erilaiset näkemykset moraalista, valtion tehtävistä, taloudesta ja myös perheen asemasta. Olen nimennyt diskurssit talouskurin diskurssiksi, moraaliperustaiseksi diskurssiksi, sosiaalisen investoinnin diskurssiksi, lasten edun diskurssiksi ja rahankäytön arvostelun diskurssiksi. Aineiston kommenteissa suurimmassa osassa vastustetaan ylimääräistä lapsilisää. Näkemykset ja argumentaatio näkökulmien taustalla vaihtelevat diskursseittain. Aineistoa hallitsee talouskurin diskurssi, joka pohjautuu valtion velan kasvamisen pelkoon. Diskursseissa tuotetaan perheille erilaisia positioita lapsilisän käyttäjinä. Keskustelu lapsilisästä tuottaa merkityksiä universaalista etuudesta ja perheistä sen käyttäjinä. Keskustelussa luodaan käsityksiä myös siitä, milloin perheiden kuluttaminen on kohtuullista, ja miten paljon perheiden kuluttamiseen voi ottaa kantaa.