Tässä tutkimuksessa käsitellään Suomessa yleisesti verovelvollisten urheilijoiden urheilutulojen verotusta. Keskeisimmiksi tutkimuskysymyksiksi muodostui urheilutoimintaan kuuluvien tulojen ja hyväksyttävien vähennysten määrittäminen, urheilutoiminnan keskeisimmät verosuunnittelumahdollisuudet, sekä urheilutulojen verotusoikeuden jakautuminen eri valtioiden välillä rajat ylittävissä kansainvälisissä tilanteissa. Tutkimuksen taustalla on huippu-urheilun kaupallistuminen ja kansainvälistyminen, ja sitä seurannut useiden urheilijoiden tulotason nouseminen. Urheilutoiminnan harjoittaminen sisältää useita erityispiirteitä perinteisemmäksi miellettäviin ammatteihin verrattuna, joista ainoastaan osa on huomioitu verolainsäädännössä. Kyseisiä erityispiirteitä ovat muun muassa: Urheilu-uran tuloa tuottavan vaiheen lyhyt kesto, urheilutoiminnan kansainvälisyys, ja urheilijan usein korkeiksi muodostuvat ansiot. Esitettyihin tutkimuskysymyksiin haetaan vastauksia käyttämällä lainopillisia menetelmiä. Lainopillisessa tutkimuksessa pyritään systematisoimaan oikeussäännöksiä ja myös selvittämään oikeussäännösten sisältöä. Tutkimuksessa on käytetty lähteenä lainsäädäntöä, joka katsotaan vahvasti velvoittavaksi oikeuslähteeksi. Lainsäädännön lisäksi lähteenä on käytetty myös oikeustapauksia, sekä oikeuskirjallisuutta. Tutkimuksessa selvisi, että verolainsäädännössä urheilutoiminnan erityispiirteitä on huomioitu tulojen jaksottamisen osalta urheilijarahastojen ja valmennusrahastojen myötä. Urheilutoimintaan liittyvien menojen vähennysoikeus on myös laaja, sisältäen kuitenkin joitakin epäselviä rajanvetotilanteita. Urheilutoimintaa on myös mahdollista harjoittaa elinkeinotoimintana, jos toiminnan katsotaan täyttävän elinkeinotoiminnan tunnusmerkit. Tällöin urheilijan on mahdollista saada osa tuloistaan verotetuksi pääomatuloina, mikä moi olla erityisesti suurituloisimmille urheilijoille suotuisaa tulojen noustessa kireäksi muodostuvan ansiotuloverotuksen myötä. Kansainvälisissä rajat ylittävissä tilanteissa urheilutulojen ensisijainen verotusoikeus on useimmissa tilanteissa tulon lähdevaltiolla OECD:n malliverosopimuksen 17 artiklan perusteella.