Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Elokapina-liikkeen toiminnan oikeutuksen ja vastustuksen rakentumista ja perustelua kirjoitetuissa teksteissä. Tutkielman tavoitteena on tutkia, millaisilla diskursseilla Elokapina-liikkeen toimintaa oikeutetaan ja vastustetaan Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksissa. Tutkielman tavoitteena on myös tutkia, miten näitä diskursseja perustellaan kyseisissä mielipidekirjoituksissa. Tutkielman laajempana teoreettisena viitekehyksenä toimii nuorten poliittisen osallistumisen konteksti, joka on ajankohtainen, mutta myös kiistelty aihe julkisessa keskustelussa ja politiikassa.

Tutkielma on toteutettu diskurssianalyyttisesti. Tutkielma perustuu sosiaalisen konstruktionismin perinteeseen, jossa kieli on sosiaalista toimintaa ja se rakentaa sosiaalista todellisuutta. Sosiaalinen todellisuuden tarkastelu kytkeytyy tässä tutkielmassa joko liikkeen toiminnan oikeutukseen tai vastustukseen. Tutkielman menetelminä hyödynnetään diskurssianalyysia ja retorista diskurssianalyysia. Liikkeen oikeutukseen ja vastustukseen liittyvien diskurssien perusteluja tarkastellaan tutkimalla argumentaatiota retoristen keinojen avulla. Tutkielman aineisto koostuu kahdeksastatoista Helsingin Sanomien verkkopohjaisesta mielipidekirjoituksesta vuosilta 2020–2022.

Analysoinnista saatiin kahdeksan diskurssia, joista neljä on liikkeen oikeutukseen ja neljä vastustukseen liittyviä. Elokapinan toiminnan oikeutukseen liittyvät diskurssit ovat ”oikeus osallistua ja vaikuttaa”, ”faktatiedolla oikeuttaminen”, ”moraalilla oikeuttaminen” ja ”tarkoitus pyhittää keinot”. Toiminnan vastustukseen liittyvät diskurssit ovat puolestaan ”toiminnan heikko vaikuttavuus”, ”toiminnan ongelmalliset seuraukset”, ”toimintaan osallistuvien toiseuttaminen” ja ”Elokapinan toimijat kuriin”. Näitä diskursseja oli perusteltu retorisilla keinoilla, joita ovat vasta-argumenttiin varautuminen, kategoriat, konsensuksella tai asiantuntijan lausunnolla vahvistaminen, retorinen kysymys, ironia, numeerinen ja ei-numeerinen kvantifiointi, vaihtoehdottomuuspuhe, liittoutumisasteen säätely, ääri-ilmaisut, metaforat ja etäännyttäminen omista intresseistä tai niiden esiintuominen.

Tutkielmassa on nähtävissä yhteneväisyyksiä aiempien tutkimusten ja niistä saatujen tulosten kanssa. Tutkielmasta voidaan nähdä ambivalenttia suhtautumista nuorten poliittiseen osallistumiseen, sillä siihen kannustetaan, mutta toisaalta sitä vähätellään ja kritisoidaan. Ongelmaksi nousee myös nuorten poliittisten osallistumistapojen monimuotoisuuden tunnistamattomuus. Tutkielman pohjalta voidaan ehdottaa nuorten poliittiseen osallistumiseen liittyvien käsitysten ja ymmärryksen laajentamista, jotta ne koskisivat poliittisen osallistumisen kaikkia muotoja.