Maatalous on lukuisten suomalaisten ruoantuottajien elämäntapa ja elinkeino, jolla on pitkät juuret Suomen historiassa. Maataloutta ovat muuttaneet ja ravistelleet suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutos ja kaupungistuminen, EU-aika sekä myös viime vuosien koronapandemia ja energiakriisi. Samalla maatalous on merkittävä kestävän siirtymän toimintakenttä ilmaston ja ympäristön kantokykyongelmien ratkaisemisessa ja ruokaturvan takaamisessa.

Tässä sosiaaliantropologian pro gradu -tutkielmassa perehdyn etnografisesti suomalaiseen maatalouteen 2020-luvulla. Tutkielman aineisto on kerätty etnografisen kenttätyön ja videohaastattelun avulla kolmelta suomalaiselta maatilalta vuosina 2021–2022. Näistä tuotanto- ja tulomuodoiltaan toisistaan poikkeavista tiloista yksi oli luomukarjatila, toinen puimuritila ja kolmas biodynaaminen maatila. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: Miten suomalaiset maatilayrittäjät kokevat elinkeinonsa 2020-luvun alussa? Mitkä asiat vaikuttavat maatilojen toimintaan? Miten arjen etiikka muodostuu maatiloilla?

Kirjallisuuskatsaus rakentuu kolmen yhteiskuntatieteellisen maatalouden tutkimuksessa käytetyn näkökulman ympärille. Ensinnäkin maatalouden toimintaympäristön käsite avaa elinkeinoon vaikuttavien yhteiskunnallisten, kansallisten ja kansainvälisten tekijöiden kokonaisuutta. Toisekseen EU:n maatalouspolitiikkaa ja eurooppalaisia viljelijöitä käsittelevä tutkimus selittää erilaisia tapoja, joilla ylikansallinen maatalous- ja ympäristöpolitiikka vaikuttavat viljelijöiden elinkeinoon ja viljelykäytäntöihin. Kolmanneksi maatalouden kulttuuriset käsikirjoitukset ja ”hyvän viljelijän” malli kuvaavat elinkeinoon ja elämäntapaan liittyviä kulttuurisia normeja, arvoja ja ideaaleja.

Analyysia ohjaava arjen etiikan käsite tarkoittaa oikean ja väärän toiminnan arvioimista sekä hyvää elämää määrittäviä arvoja, normeja ja ruumiillisia tekoja. Tutkielman teoreettinen lähestymistapa muotoutuu antropologisen etiikasta ja vastuusta käydyn keskustelun kautta. Toimijaverkostoteoreettisesti toimijuuden ja vastuun käsitetään ulottuvan yksilöä pidemmälle sekä muotoutuvan suhteissa muihin ihmisiin, lajeihin ja meitä ympäröivään maailmaan.

Tutkielman johtopäätöksenä voi ensinnäkin todeta, että maatilojen arjen etiikka muotoutuu viljelijöiden ammatillisissa verkostoissa, heidän vuorovaikutuksessaan asiakkaiden kanssa, tilojen monilajisissa suhteissa, maalla asumisessa sekä sellaisessa todellisuudessa, jossa maatalous työnä on itseisarvo. Viljelijöiden toimijuus muodostuu heidän omissa aktiivisissa yhteisöissään ja omassa toiminnassaan. Toisekseen, maatilojen toimintaan ja arkeen vaikuttavat monet tekijät, samalla kun elämäntapaa määrittävät kulttuuriset käsikirjoitukset ovat muutoksessa. Niin kansalliset kuin kansainvälisetkin toimintaympäristön muutokset vaikuttavat maatiloilla; taloudellinen epävarmuus varjostaa tulevaisuutta EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tukikausi kerrallaan. Maatilojen tuotantoketjut ovat myös herkkiä globaaleille tekijöille, kuten esimerkiksi koronapandemian vaikutuksille. Suomalaista maataloutta elinkeinona vahvasti määrittänyt kulttuurinen malli sukupolvien jatkuvuudesta on hiipumassa. Samoin perheiden merkitys muuttuu: vaikka viljelijöiden perheet asuvat maatiloilla, on ”perhetiloista” ja vahvasti sukupuolittuneesta työstä siirrytty yksityisyrittämiseen.