Teollisuus digitalisoituu, mikä mahdollistaa uusien palveluiden ja liiketoimintamallien syntymisen. Tätä ilmiötä kutsutaan digitaaliseksi palvelullistumiseksi. Digitaalisen palvelullistumisen mahdollistavia teknologioita on tutkittu paljon, mutta myös siihen sopivia liiketoimintamalleja täytyy tutkia ja soveltaa, jotta digitalisaatiosta voidaan saavuttaa toivottua liiketoimintahyötyä. Tässä työssä tutkitaan digitaalisiin alustoihin pohjautuvia liiketoimintamalleja teollisissa palveluissa. Työn tavoitteena on lisätä teollisten yritysten johtajien ymmärrystä ja kokonaiskuvaa vaihtoehdoista, joita ne voivat lähteä tavoittelemaan muuttaessaan liiketoimintaansa alustoille, sekä kehityksen vaiheista ja muutostarpeista, mitä tähän muutokseen kuuluu. Työ toteutettiin kirjallisuustutkimuksena. Ensimmäisessä osassa työtä taustoitettiin digitaalisen palvelullistumisen ja alustojen käsitteitä. Tässä huomattiin, että digitaalisten alustojen käytöstä teollisissa palveluissa on tehty viime vuosina monia tutkimuksia, jotka käsittelevät sen liiketoimintamallin osia. Kuitenkin alustojen liiketoimintamalleja yleistävä ja luokitteleva tutkimus on vähäistä. Myös alustaliiketoimintaan siirtymisen ja sen kehittämisen vaiheista on tehty tutkimuksia, joista ei kuitenkaan ole muodostettu yleisesti tunnettua kokonaiskuvaa. Työn toisessa osassa luokiteltiin ja esiteltiin tutkimuskysymyksille kohdistettua ainestoa, sekä tunnistettiin erilaisia liiketoimintamalleja ja kehityskulkuja digitaalisille alustoille teollisissa palveluissa. Tutkimuksessa tunnistetaan yleiset liiketoimintamallit kahdelle alustatyypille, jotka ovat tuotepohjainen alusta ja kohtaamisalusta. Tuotepohjainen alusta perustuu älykkääseen tuotteeseen ja sen keräämästä datasta johdettuihin räätälöityihin palveluihin, joiden tarjoamisessa hyödynnetään digitaalista alustaa sekä yhteistyökumppaneita ja kolmansia osapuolia. Kohtaamisalusta yhdistää eri toimijoita luotettavalla tavalla ja mahdollistaa näiden väliset tehokkaat tiedonsiirrot ja transaktiot. Tuotepohjaisella alustalla sen keskiössä oleva älykäs tuote on merkittävä osa alustan arvoverkostoa, kun taas kohtaamisalustalla arvon luonti jakautuu verkostossa laajemmin eri palvelujen ja tuotteiden tarjoajille. Tuottomekanismiltaan molempien alustatyyppien liiketoimintamallit perustuvat pitkälti ulkoisista palveluista saataviin komissioihin sekä palvelu- ja sovellusmyyntiin esimerkiksi lisensoimalla, palvelusopimuksilla tai käyttöpoh-jaisella hinnoittelulla. Vastaavasti näille kahdelle tunnistetulle liiketoimintamallille löydetään tutkimuksessa kehityskulut, jonka vaiheita yritykset tyypillisesti käyvät kehittäessään liiketoimintaansa kyseisten mallien mukaisiksi. Tuotepohjaista alustaa laajennetaan aluksi yksittäisen tuotteen palveluista kokonaisten laitekantojen palveluihin, jonka jälkeen koko alustan ekosysteemiä laajennetaan sallimaan eri osapuolten laitteiden autonominen yhteistyö. Kohtaamisalustan kehittäminen taas alkaa aloitteesta, jossa selvitetään alustan ekosysteemiä ja kokeillaan eri vaihtoehtoja. Tämän jälkeen toimivaa liiketoimintamallia standardoidaan ja hienosäädetään, ja lopuksi laajennetaan uusien teknologioiden, toimijoiden ja innovaatioiden myötä. Tutkimuksen tuloksista voitiin päätellä, että teolliselle yritykselle, joka haluaa toteuttaa alustoihin perustuvaa liiketoimintaa, on vaihtoehtoina kaksi yleistä alustatyyppiä, niille sopivaa liiketoimintamallia ja tyypillistä kehityskulkua. Voidaan kuitenkin myös todeta, että näiden kahden mallin yhdisteleminen vaiheittaisesti, tai tuotepohjaisesta mallista kohtaamisalustan malliin jatkaminen on mahdollista. Jatkotutkimusaiheiksi tunnistettiin alustapohjaisen liiketoiminnan houkuttelevuus muille sidosryhmille, kuten asiakkaille ja täydentäjille, sekä jakamiseen perustuvan alustan toimivuus teollisessa liiketoimintaympäristössä.