Keskityn kandidaatintutkielmassani Nietzschen moraalikäsityksen yhteiskuntapohjaisuuteen. Nietzsche ei nähnyt moraalia todelliseksi asiaksi, vaan seuraukseksi ihmisen vaistoista. Nämä vaistot liittyvät tiettyyn moraalityyppiin, johon tietyt yksilöt kuuluvat. Nietzschestä suurin osa moraalityypeistä on joko herra- tai orjamoraaleja. Eri moraalityypit määräytyvät yksilön tyyppifaktojen mukaisesti. Päälähteinäni toimivat J.E. Salomaan vuoden 1998 teos Friedrich Nietzsche sekä Wilkersonin saman niminen artikkeli. Vertailen Nietschen moraalinäkemyksiä laajalti Durkheimin teorioilla pohjustettuun yhteiskunnan luonnehdintaan, lähteenäni Urpo Harvan vuoden 1957 Moraali ja yhteiskunta.

Nietzschelle moraali on historiassa kehittyvää ja sen luonne riippuu yhteiskunnallisista valtasuhteista. Nietzsche näki, että historiassa herramoraali on pyritty korvaamaan orjamoraalilla ja syyllinen tähän on judeo-kristillinen moraalikäsitys. Termi “ressentiment” eli halveksunta herroja ja heidän arvojaan kohtaan kuvaa, miten aiempi moraalinen käsitys kyseenalaistettiin. Nietzschen elinaikana moni poliittinen aate arvosteli kristinuskoa, mutta merkittävin kyseenalaistaja oli poliittisesti sitoutumaton tiede. Tiede ei kuitenkaan osaa antaa meille syitä, joten yhteiskunta vaipuu patologiseen tilaan.

Durkheimin yhteiskunnallisen moraalin käsitys on helposti vertailtavissa Nietzscheen. Tyyppiajattelua muistuttaen myös Durkheim näki, että tietynlainen sivilisaatio historiallaan muodostaa omanlaisensa moraalin. Historiallisesti periytyneet arvot kyseenalaistetaan vääjäämättä. Tällainen moraalikehitys tapahtuu esimerkiksi Durkheimin sosiologiassa muutoksessa mekaanisesta solidaarisuudesta orgaaniseksi. Uskonto ja laki ovat laajimmat moraaliin liittyvät instituutiot. Durkheimille lain tulee olla koko yhteiskunnalle hyödyllinen, tasa-arvoinen ja se tulee valjastaa yhteiskuntakehityksen tukipilariksi.

Nykyaikainen länsimainen laki sen liberalismin ja egalitarismin myötä on yhdistettävissä orjamoraaliin. Raamatun Vuorisaarna tiivistää joitain tärkeimpiä länsimaisia uskonnollisia moraaliväitteitä, jotka heikkoutta ja nöyryyttä painottaen ovat orjamoraalisia. Moraali vaikuttaa lakiin ja uskontoon, mutta moraalin ei voida sanoa olevan uskonnossa tai laissa. Moraali on historiassa kehittyvää, mutta ei helposti muuttuvaa. Nietzschen mukaan moraali on konservatiivinen pakkorakenne.

Vaikka Nietzscheä usein nimitetään nihilistiksi, ei suuntaus koskaan ollut hänen positiiviseen moraalifilosofiaansa sopiva hänen pitäessään valtaa suuressa arvossa. Nietzschelle hyvän elämän moraaliset ehdot riippuvat yksilön autonomian määrästä. Nietzschen negatiivista moraalikäsitystä voi luonnehtia esimerkiksi nihilistiseksi, subjektivistiseksi ja fiktionalistiseksi. Sen laaja yhteiskuntapohjaisuus on selvää. Herra- ja orjamoraali ovat ominaisimmillaan yhteiskunnissa, jossa ne rakentuvat. Tämän takia Nietzsche painotti juuri yhteiskuntaa, jonka tietty moraali rakentaa. Valta ja historiallinen kehitys ovat käsitteinä yleisiä Nietzschen moraalifilosofiassa, niin negatiivisessa kuin positiivisessakin.