Gradussa käsittelen kirjastoaatteen roolia ja ilmiasua Suomessa kolmella vuosikymmenellä. Tutkielmassa pyrin selvittämään, minkälaisena kirjastoaate on näyttäytynyt noilla vuosikymmenillä, keskittyen yleisiin kirjastoihin. Tarkentavat tutkimuskysymykseni ovat kirjastoaatteellisuudessa ilmenevät muutokset sekä aatteen kaksijakoisuudet tai ristiriidat. Tutkimusmenetelmäni on laadullinen sisällönanalyysi, jonka aineisto on koottu Kirjastolehdessä sekä Kirjastot. fi -verkkokeskusteluissa julkaistuista kirjoituksista kolmella vuosikymmenellä: 1920-, 1980- ja 2010- luvuilla. Yhteensä ajanjakso on siis noin sadan vuoden pituinen. Ensimmäinen ajanjakso oli luonteva aloituskohta, koska itsenäiseen Suomeen alettiin luoda yleistä kirjastolaitosta. Merkittävä käänne tapahtui 1980-luvulla automaattisen tietojenkäsittelyn alkaessa vähitellen syrjäyttää tiedon organisointimenetelmiä niin kirjastoissa kuin muuallakin yhteiskunnassa. Tutkielman modernein ajanjakso auttaa käsittämään nykyhetken tilannetta kirjastoaatteellisesta perspektiivistä.

Halusin selvittää kirjastoaatteen henkistä sisältöä. Viime vuosisadan alussa olennainen kirjastoaatteellinen päämäärä oli keskusjohtoisen kirjasto-organisaation luominen Suomeen. Huomioni kiinnittyi myös kirjastotekniikkaan ja sen myötä kirjastopalvelujen automaatioon ja digitalisaatioon. Näihin liittyvät olennaisesti kirjastoammattilaiselta eri aikoina vaadittu koulutuksen taso, sekä kirjaston tiloissa tai sen verkkopalvelussa annettavan kirjastopalvelun tyyli ja toimintakulttuuri. Yleisten kirjastojen keskusjohtoisuus, kirjastotekninen kehitys sekä kirjastohenkilökunnan koulutus ja palkkaus muodostavat kirjastoaatteen sisällön hahmottamista tukevat teemat, joista tein analyysini. Koin myös näissä neljässä teemassa esiintyvän kirjastoalan ajattoman keskustelun tunnusmerkkejä. Lisäksi niistä löytyi aatteelliseksi tulkittavaa aineistoa kaikilta tutkituilta vuosikymmeniltä.

Tulokset viittaavat siihen, että kirjastoaate tai kirjastoliike eli vahvana 1920-luvulla. Toisella vuosikymmenellä, 1980-luvulla tuo aatteellinen perintö oli vielä vallitseva tai ainakin hyvin muistettu ja arvostettukin. Nykyaikana kirjastoaate tuntuu kuitenkin jäävän historialliseksi aatteeksi. Yksi syy tähän voisi olla, että kunnallinen, yleinen kirjasto on vähentänyt ydintoimintaansa, kirjojen keräilyä ja lainaamista. Se on jäänyt taka-alalle kirjastotilassa, ja osittain liudentunut muuhun kunnalliseen palveluun. Kirjastoaate aatteena ei muuttunutkaan, sitä vain ei enää tunneta.