Tutkielmassa vastataan kysymykseen: Millaista kulttuuripääomaa ilmenee kädentaitajien diskursseissa. Kulttuuripääoma on sosiologi Pierre Bourdieun luoma käsite, jolla viitataan perinteisesti koulussa ja kotona omaksuttuun hyvän maun tuntemukseen sekä siihen linkittyvään habitukseen. Käytän käsityötaiteen käsitettä, sillä tutkin käsityötä jonakin muuna kuin itseopittuna harrastuksena. Tästä huolimatta tutkielmani keskiö ei ole ammatinharjoittajissa, vaan tavoitteellisessa harrastamisessa. Käsityötaiteen käsitettä on tärkeä tuoda esille tutkimuksessa, sillä kyseiselle taiteen muodolle ei ole olemassa selkeää omaa luokitusta muiden taiteen alojen rinnalla. Tärkeimpänä tavoitteena on osoittaa käsityötaiteen tasa-arvoinen asema taiteen ja kulttuurin kentällä hyödyntämällä kulttuuripääoma käsitettä. Tutkielman aineisto on kerätty haastattelemalla kahta kädentaitajaa, joista toinen on käsityötaiteen perusopinnot suorittanut entinen opiskelija ja toinen taiteen perusopetusta tarjoavan kansalaisopiston rehtori. Analyysi on toteutettu tunnistamalla aineistosta kaksi aiheen kannalta oleellisinta merkityssysteemiä: käsityön ajallinen sekä poliittinen diskurssi. Kulttuuripääoman muotoja, ruumiillistunutta, esineellistynyttä sekä institutionalisoitunutta, on kutakin kartoitettu erikseen kummastakin diskurssista. Analyysi antaa viitteitä kulttuuripääoman merkittävästä läsnäolosta kädentaitajien diskursseissa. Käsityön ajallista diskurssia kutsutaan käyttöön, kun käsityölle halutaan löytää yleismitallisesti osoitettavissa oleva arvo. Poliittinen diskurssi ilmenee kädentaitajien puheessa toisaalta käsiteltäessä käsityön asemaa ja roolia yhteiskunnassa ja toisaalta, kun otetaan kantaa asioihin omasta kädentaitajuudesta käsin. Kulttuuripääomaa ilmenee aineistossa eniten käsityöesineiden arvosta, käsityöprojektien ajallisesta pituudesta sekä käsityön opiskelusta puhuttaessa. Käsityötaide on syvälle juurtunutta osaamista, jolla on merkittävä yhteys vallitsevan kulttuurin uudistamiseen ja kyseenalaistamiseen. Käsityötaiteen erityispiirteenä voidaan pitää sen itse kartutettua luonnetta, joka asettuu vastakohdaksi triviaalille kulttuuritietämykselle.