Tutkielmassa tarkastellaan ja vertaillaan kolmea yhteiskuntafilosofia – Isaiah Berliniä, John Grayta ja Amartya Seniä – arvopluralismin edustajina. Isaiah Berlinillä pluralismi on oppi arvojen moninaisuudesta. Berlinin mukaan kaikki inhimillisesti arvokkaat päämäärät eivät ole sovitettavissa harmonisesti yhteen ja osa voi olla keskenään yhteismitattomia. Berlin asettaa pluralismin vastakohdaksi monismin, joka olettaa yhden ylivertaisen arvon tai arviointiperiaatteen, jonka perusteella arvot voidaan laittaa yleispätevään tärkeysjärjestykseen. Pluralismista seuraa kuitenkin kilpailevien arvojen vertailtavuuden ongelma poliittisessa käytännössä. Berlinin tapauksessa erityinen ongelma on se, kuinka perustella liberaaliarvojen ensisijaisuutta suhteessa muihin arvojärjestyksiin. Tutkielmassa Berlinin pluralismia tarkastellaan erityisesti George Crowderin tulkinnan valossa. Crowderin mukaan arvopluralismiin sisältyy perustavia liberaaleja oletuksia, joiden nojalla liberalismi ja pluralismi edellyttävät toisiaan. John Gray on sekä Berlin-tutkija että omaperäinen pluralisti. Grayn mukaan Berlinin pluralismista seuraa, etteivät myöskään liberaaliarvot nauti erityisasemaa arvojärjestysten vertailussa. Gray kritisoi John Rawlsin edustamaa liberalismin sopimusteoreettista perinnettä, ja esittää poliittisten kiistakysymysten ratkomiseen tilannekohtaisesti sovellettavaa modus vivendi -periaatetta. Gray tulkitsee pluralismia ensisijaisesti traditioiden ja poliittisten hallintomallien moninaisuuden puolustuksena. Samalla hän tulee kuitenkin puolustaneeksi myös sellaisten traditioiden oikeutusta, jotka tukahduttavat sisäisen moninaisuuden. Tutkielmassa tarkastellaan Grayn Berlin-luentaa, hänen omaa pluralismin versiotaan ja sitä kohtaan esitettyä kritiikkiä. Amartya Sen kiinnittää huomiota ihmisten identiteettien moninaisuuteen. Yksilöt eivät redusoidu mihinkään ensisijaiseen piirteeseen kuten uskontoon, syntyperään tai kulttuuriin. Senin näkemyksen pohjalta voidaan kritisoida Grayn pluralismia, joka lukitsee yksilöt traditioidensa vangeiksi. Sen kritisoi ja täydentää Rawlsin oikeudenmukaisuusteoriaa siitä näkökulmasta, ettei Rawls ota riittävästi huomioon yksilöllisiä eroja toimintakyvyissä. Sen edustaa yksilölähtöisyydessään universalistista liberaalipluralismia. Esimerkiksi vapauden ja tasa-arvon ihanteet ovat Senin mukaan ihmiskunnan yhteistä omaisuutta ja esiintyvät eri muodoissa likimain kaikissa kulttuureissa. Kolmea esiteltyä ajattelijaa yhdistää pluralistiseen eetokseen sisältyvä perustava tavoite pahimpien vaihtoehtojen välttämisestä: täydellisen sijaan pyritään siedettävään tai säälliseen yhteiskuntaan. Berlinin pluralismia motivoi ajatus sen vastakohdan eli monismin johtamisesta yhteiskunnallisiin katastrofeihin, kuten kommunismiin ja fasismiin. Gray varoittaa länsimaisen liberalismin utopistisesta “pakkoviennistä” vieraisiin kulttuureihin. Amartya Sen katsoo moninaisten identiteettien typistämisen johtavan vastakkainasetteluun ja väkivaltaisiin konflikteihin. Lisäksi Senin toimintakykyteoria on tarkoitettu korjaamaan kaikkein räikeimpiä globaalin tasa-arvon ja vapauden puutteita. Tutkielman johtopäätöksenä on, että pluralismiin sisältyvää moniarvoisuuden ihannetta on perusteltua tulkita yksilölähtöisesti. Vaikka kulttuurinen moninaisuus on arvokasta, sekään ei voi olla kaikki muut näkökohdat jyräävä arvo. Senin identiteettiteorian pohjalta voidaan kritisoida kulttuurirelativistista argumentointia, jossa pyritään kulttuurisiin käytäntöihin vedoten torjumaan ihmisten epäinhimilliseen kohteluun kohdistuvaa ulkopuolista kritiikkiä. Siten pluralistinen ajatus ihmisten identiteettien moninaisuudesta voi toimia perusoletuksena muun muassa Senin ja tämän työtä jatkaneen Martha Nussbaumin edustamalle eettiselle universalismille, johon perustuu myös ajatus yleisistä ihmisoikeuksista.