Kotitalouksien harmaat vedet ovat jätevesiä, jotka ovat peräisin esimerkiksi keittiöstä ja kylpyhuoneesta, mutta eivät sisällä wc-vesiä. Harmaiden vesien koostumus riippuu kotitalouksien kulutustottumuksista, mutta yleisesti se sisältää esimerkiksi kiintoainetta, rasvaa ja pesuaineita. Työn tarkoituksena oli selvittää kotitalouksissa käytettäviä tuotteita tarkastelemalla, mitä aineita kotitalouksien kemikaaleista päätyy jäteveteen ja kuinka kotitalouksien harmaiden vesien käsittelyjärjestelmät toimivat niiden poistossa. Tavoitteena oli tutkia, päätyykö kotitalouksien harmaista vesistä haitta-aineita ympäristöön ja millaisia kyseiset aineet ovat. Tässä työssä jäteveden käsittely rajattiin koskemaan vain kotitalouksien harmaita jätevesiä. Tämä työ toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Aiheen käsittely aloitettiin selvittämällä kodin kemikaalien sisältöä tuoteryhmittäin K-Ruoka-sovelluksessa ilmoitettujen tuoteselosteiden avulla. Samaan aikaan lähdemateriaaleja tutkimalla selvitettiin, löytyykö kodin kemikaalien sisältämistä aineista tutkittua tietoa. Mikäli aineesta löytyi mahdolliseen ympäristöriskiin viittaavaa tietoa, selvitettiin aineen ominaisuuksia lisää. Ympäristöriskiin viittaavia tietoja olivat biohajoamattomuus, biokertyvyys ja haitallisuus. Lisäksi työssä tarkasteltiin harmaan veden kiinteistökohtaisia puhdistusmenetelmiä. Tarkastelussa olivat maaperäpuhdistuksen kaksi vaihtoehtoa, maasuodattamo ja maahanimeytys, sekä laitepuhdistamot. Kodin kemikaaleista löydetyistä ainesosista tarkasteltiin tarkemmin yhdeksää ainetta. Niistä kolme todettiin biohajoamattomiksi ja mahdollisesti kertyviksi. Yksi aineista ei ole helposti biohajoava ja saattaa aiheuttaa riskin vesieliöille. Loput viisi ovat tutkimusten mukaan biohajoavia aineita. Tutkimusten olosuhteista ei kuitenkaan ole varmuutta, joten käytännön olosuhteet eivät välttämättä ole vertailukelpoiset. Kyseisten aineiden biohajoavuudesta käsittelymenetelmissä tulisi tehdä kenttätutkimus. Biohajoamattomiksi ja mahdollisesti kertyviksi aineiksi todettiin fosfonaatit, heksyylisinnamaldehydi sekä metyylikloori-isotiatsolinoni. Fosfonaatteja esiintyi 10 pyykinpesuaineessa 14:stä sekä 6 konetiskiaineessa 10:stä. Heksyylisinnamaldehydiä esiintyi yhdessä konetiskiaineessa ja käsisaippuassa, kahdessa pyykinpesuaineessa, kolmessa shampoossa kahdeksasta sekä neljässä suihkusaippuassa yhdeksästä. Metyylikloori-isotiatsolinonia esiintyi yhdessä käsitiskiaineessa, shampoossa ja pyykinpesuaineessa. Harmaiden vesien puhdistusmenetelmistä maaperäkäsittelyn sekä laitepuhdistamoiden toiminta perustuvat usein pääosin biologiseen hajotukseen. Biologinen hajotus puhdistusmenetelmänä ei sovellu biohajoamattomien aineiden poistoon jätevedestä. Lisätutkimuksia tarvittaisiin selvittämään, soveltuuko jokin toinen harmaiden vesien käsittelymenetelmien puhdistusvaihe, kuten esimerkiksi laskeutus, biohajoamattomien aineiden poistoon jätevedestä. Mikäli soveltuvaa puhdistusmenetelmää ei ole, päätyvät biohajoamattomat aineet ympäristöön.